Suomessa arvellaan olevan yli puoli miljoonaa omakotitaloa, joiden salaojituksessa on puutteita. Ongelma koskee erityisesti ennen 1990-lukua rakennettuja omakotitaloja.

Salaoja suojaa talon perustuksia kosteudelta. Kosteat perustukset rappeutuvat ja aiheuttavat homeongelmia.

”Salaojaongelmat huomaa esimerkiksi kellarin hajusta. Tunkkainen ja kostea ilma kielii kosteista perustuksista”, kertoo salaojituksiin erikoistuneen yrityksen Molarum Salaojat Oy:n asiantuntija Joonas Kumpula.

Myös sokkelin hilseily ja värimuutokset perustuksissa voivat olla merkkejä toimimattomasta salaojasta. Lumien sulaessa kannattaa myös kiinnittää huomiota pihan muotoihin. Vesi ei saisi kerääntyä mihinkään tiettyyn paikkaan lähellä taloa vaan aina valua poispäin talosta.

Salaojiin herättiin vasta 2000-luvulla

Ympäristöministeriön alaisuudessa toimineen Kosteus- ja hometalkoot -projektin mukaan ennen 2000-lukua asennetuissa salaojissa on usein puutteita. Joonas Kumpula on samaa mieltä.

”2000-luvulla salaojia alettiin tehdä huolellisesti, kun talonrakennuksen kosteusmääräyksiä tiukennettiin.”

Nykyisten säädösten mukaan tehty salaojitus kestää jopa 40–50 vuotta. Salaojaverkosto on syytä puhdistuttaa noin 10 vuoden välein. Keväisin kannattaa tehdä vuotuinen tarkistus.

Näin vältät salaojaongelmat

1 Käy läpi taloa ympäröivät salaojien tarkastuskaivot. Muista, että salaojakaivot ja sadevesikaivot ovat aina erillään. Älä siis sekoita niitä keskenään.

2 Vedenpinta kaivossa saa olla korkeintaan alimman salaojaputken alareunan korkeudella. Jos vedenpinta on tätä korkeammalla, putkistossa on jokin vialla.

3 Tyhjennä kaivojen lietepesät, jos ne ovat täynnä.

4 Tarkista samalla, että sadevesi ohjautuu oikeaan paikkaan, joko syöksytorvia pitkin sadevesikaivoon tai pintakouruja pitkin vähintään kolmen metrin etäisyydelle talosta.

Lue lisää:

Salaojat toimivat vain silloin kun niitä huolletaan

Salaojat ovat isossa roolissa rakennuksen ulkopuolisessa kosteudenhallinnassa. Niiden kunnolla on suuri vaikutus alapohjan ja perustuksien kosteusrasitukseen.

Kosteudenhallinnan puutteiden merkitys on suuri, jos rakennuksessa on kellari tai alapohjassa tai ulkoseinien alaosissa on käytetty riskialttiita rakenneratkaisuja. Ulkopuolisen kosteudenhallinnan puutteet korjaamalla rakenteiden kosteusvaurioiden riskiä voidaan pienentää.

Salaojat kuivattavat rakennuspohjaa ja siten vähentävät perustuksien ja alapohjan kosteusrasitusta. Toimiva salaojitus auttaa pienentämään perustuksien kosteusrasitusta, vaikka muissa rakennuksen ulkopuolisissa tekijöissä olisi puutteita.

Salaojien tarkastuskaivoista on tärkeää tarkastaa säännöllisesti, ettei vedenpinta tarkastuskaivossa nouse salaojaputkien alaosan yläpuolelle. Jos vedenpinta kaivossa on tätä korkeammalla, kertoo se puutteista järjestelmän toiminnassa, esimerkiksi putkien tai purkupään tukkeutumisesta tai puutteista putkien koroissa ja kallistuksissa. Tarkastuskaivon pohjalle kertyy vesiä ns. sakkapesään, eikä tämä tarkoita puutteita salaojajärjestelmän toiminnassa.

Salaojat ohjaavat vedet hallitusti

Jos salaojien vesiä johdetaan ojiin tai vastaaviin, on tärkeää selvittää vesien purkupään tai purkupäiden sijainnit. Purkupäissä tulee tarkastaa säännöllisesti, että ne eivät ole tukkeutuneet tai peittyneet, jotta vedet salaojajärjestelmästä pääsevä valumaan pois.

Mikäli rakennuksen pihalla on perusvesi- tai kokoojakaivo, on myös ne syytä tarkastaa säännöllisesti sekä erityisesti tarkastaa onko kaivossa padotusventtiili. Yleensä padotusventtiili tulisi olla ja sen tarkoituksena on estää vesien pääsy salaojissa väärään suuntaan, eli purkupaikasta tai hulevesiviemäröinnistä rakennuksen ympärille kastelemaan maaperää.

Tarkastuskaivon voi lisätä jälkikäteen

Jos salaojien tarkastuskaivoja ei ole näkyvissä maanpinnan yläpuolella, ei salaojajärjestelmän toimintaa voi tarkkailla tai järjestelmää huoltaa. Siksi on tärkeää, että maanpinnan tai pihan pinnoitteiden alapuolella sijaitsevat kaivot paikannetaan sekä jatketaan maanpinnan yläpuolelle. Mikäli tarkastuskaivoja ei ole, ja järjestelmä on todettu toimivaksi esimerkiksi salaojakuvauksella, voidaan tarkastuskaivoja lisätä järjestelmään myös jälkikäteen.

Salaojien toimintakunto on suositeltavaa tarkastaa säännöllisesti videokuvaamalla salaojaputket, esimerkiksi 5–10 vuoden välein riip­puen rakennuksen tyypistä ja sen iästä. Lisäksi kuvaaminen on syytä suorittaa aina, jos tarkastuskaivojen vedenpinta on salaojaputkien yläpuolella, eikä tämän syytä saada selvitettyä tai korjattua esimerkiksi purkupäitä tai kokoojakaivoja tarkastamalla. Salaojien toimintaa tarkastetaan usein myös laskemalla vettä tarkastuskaivoista salaojaputkiin, mutta veden laskemisessa on huonona puolena se, että putkien kunnosta ei voida tehdä näköhavaintoja.

Perusmuurin vedeneristys kuntoon

Kellarillisissa tai matalaperusteisissa rakennuksissa, joissa lattian yläpinnan korkeusero ympäröivään maanpintaan on alle 30 cm, perusmuurin vedeneristys on nykyisten ohjeiden mukaan välttämätön. Perusmuurin vedeneristyksen asentaminen on usein perusteltua myös muissa rakennuksissa salaojien uusimisen yhteydessä.

Vanhemmissa rakennuksissa perusmuurin vedeneristyksenä on usein käytetty bitumisivelyjä, jotka ikääntyessään menettävät tiiveytensä.
Muovisella perusmuurilevyllä (ns. patolevyllä) tehdyissä perusmuurin vedeneristyksissä on todettu yleisesti aina 1990-luvulle saakka puutteita perusmuuriin ja anturan liittymässä. Tällä kohdalla perusmuurilevy on päätetty anturan yläpintaan, eikä liittymään ole asennettu esimerkiksi bitumikermiä suojaksi. Tällöin kosteutta pääsee siirtymään maaperästä anturaan sekä myös anturan päälle voi kertyä vettä.

Nykyisin kyseinen kohta toteutetaan yleisimmin niin että anturan ja perusmuurin liittymään tehdään kallistusvalu ja perusmuurin alaosaan sekä anturan pintaan asennetaan bitumikermi.

Perusmuurin vedeneristyksen kunnon tai asentamisen laajuuden, ja usein myös vedeneristyksen olomassaolon, selvittäminen vaatii perustusten alapinnan tasolle ulottuvien koekuoppien kaivamista rakennuksen vierelle.

Artikkeli on ilmestynyt TM Rakennusmaailmassa 5/22.

Lue lisää:

Salaojaremontti vaatii suunnittelua ja varautumista yllätyksiin