Kun nuoripari päättää aloittaa talon rakentamisen, niin mistä se alkaa? Tässä tapauksessa suuremman asunnon tarve oli liikkeellepaneva tekijä.
”Haluttiin enemmän tilaa ja yksi kylpyhuone lisää”, pariskunta kertoo.
Aluksi mielessä oli etsiä vanha rivitalo tai paritalon puolikas, mutta mitä enemmän he perehtyivät tarjontaan, sitä epävarmemmalta sopivan asunnon löytyminen alkoi vaikuttaa. Pääkaupunkiseudulla myynnissä olevien asuntojen historiasta ei monissa tapauksissa saanut oikein mitään selvää eikä satunnaisten kuntotarkastusraporttien lisäksi löytynyt oikein minkäänlaisia dokumentteja. Raporttien mukaan kohteissa oli useimmiten jotakin vikaa, jota ei ollut korjattu. ”Yksinkertaisesti alkoi hirvittää, että pitäisi laittaa paljon rahaa kiinni ja entä jos kohdalle sitten osuukin jokin täysi pommi”, he kertovat.
Niinpä ajatukset alkoivat vähin erin kääntyä siihen suuntaan, että jospa kuitenkin uusi ok-talo. Silloin ainakin tiedettäisiin, mistä maksettaisiin. Ja lisäksi omakotiasuminen näyttäytyi tutkimustiedon valossa edulliselta asumismuodolta.
Tontti kaupungilta
”Tontin hankkimisestahan se oikeasti alkoi. Osallistuimme Espoon kaupungin tonttiarvontaan ja sattui sitten tulemaan kohtuullisen hyvä numero, jolla pääsimme valitsemaan tonttia hyvässä vaiheessa. Tarjolla oli neljä kiinnostavaa tonttia, joista saimme oikeastaan juuri sen josta olimme alun perinkin eniten kiinnostuneita. Jos sitä ei olisi saatu, ei varmaankaan olisi ryhdytty rakentamaan”, pariskunta kertoo.
Molemmat ovat asuneet koko ikänsä Espoossa. Tontin hankintaa mietittiin siltä pohjalta, missä oikeastaan haluttaisiin asua – missä olisi koulut ja palvelut lähellä, mutta ei kuitenkaan oltaisi missään ydinkeskustassa. Kalleimmassa Espoossa ei, mutta kuitenkin mielellään ”stabiilissa” ympäristössä eli sellaisessa, jossa ei ole odotettavissa hintojen romahdusta. Nyt tontti saatiin Lintuvaarasta, joka on rauhallista perinteistä omakotialuetta. Sieltä on hyvät liikenneyhteydet ja halutut palvelut lähellä.
”Katselimme kyllä myös tonttitarjontaa yksityiseltä puolelta, mutta sopivaa ei ollut tarjolla. Tonttien koot ja siten myös hinnat olivat suuria, tai sitten olisi pitänyt harkita sijaintia toivotun alueen ulkopuolelta”, nuoripari sanoo.
Seuraavaksi oli ryhdyttävä miettimään, millainen talo halutaan. Ensin tietenkin tutkittiin tavallisia talopaketteja, mutta niiden suhteen kiinnostus laantui melko pian – tuntui, että keneltäkään ei olisi saanut sellaista huonetilaohjelmaa, mitä pariskunta toivoi. Talomyyijllä tuntui olevan päällimmäisenä vain pyrkimys lyödä kaupat lukkoon eikä kuunnella ostajaehdokasta. Monien arkkitehtitoimistojen kauppatapa puolestaan ihmetytti: kuinka monelle ensikertarakentajalle ”kolme vedosta ja se on sitten siinä” -ajattelutapa oikeasti voi toimia? Tälle pariskunnalle ei ainakaan.
Pohdittavaa riitti myös runkomateriaalin suhteen. Vaikka valinta kallistui nopeasti kiviaineksien puoleen, on niissäkin todella paljon vaihtoehtoja. Tehdäänkö täystiilitalo, Porotherm-kennoharkkotalo, Siporex-talo, valuharkkotalo, muurattu harkkotalo vai mitä?
Kokenut suunnittelija auttoi
Samaan aikaan oli löydettävä myös sekä pääsuunnittelija että urakoitsija, kun talotehtaan avaimet käteen -projektia ei ollut harkittu.
Tuttavan kautta he tutustuivat kokeneeseen asuntosuunnittelijaan, arkkitehti Kaisa Vepsäläiseen, jonka kanssa keskusteltuaan pariskunta koki, että suunnittelu olisi hyvissä käsissä ja lopputuloksena olisi heidän toiveidensa mukainen talo.
”Kaisan lähtökohta oli ihan erilainen kuin muilla tapaamillamme suunnittelijoilla – hän selvästi alkoi tehdä meille kotia, eikä luomaan arkkitehtuuria. Tarkoitushan oli tehdä meille riittävä talo eikä mahdollisimman suurta”, pariskunta sanoo.
”Tämä nuoripari oli poikkeuksellisen paneutunut hankkeeseen. He olivat jatkuvasti ajan tasalla, selvillä tilanteesta niin suunnittelun kuin ihan omien toiveidensakin suhteen. He miettivät sitä, mitä oikein haluavat taloltaan ja kuinka toiveet parhaiten toteutuisivat. Paras esimerkki tästä on se, että meillä oli pohjapiirrokset työstetty jo pitkälle valmiiksi, kun he päättivät vaihtaa kerrosten paikkaa. Keittiö ja oleskelutilat siirrettiin yläkertaan, makuuhuoneet alakertaan”, Kaisa Vepsäläinen kertoo.
Päätös oli Vepsäläisenkin mielestä lopulta oikein hyvä, vaikka aluksi hän hämmästelikin sitä miten näin suuri muutos tehdään jo lähes valmiisiin suunnitelmiin.
”Ehkä se onkin vähän vanhanaikaista ajattelua, että keittiön olisi sijaittava aina alakerrassa jotta vältyttäisiin kauppakassien kantamiselta portaissa. Suuri osa ihmisistä asuu kerrostaloissa joissa ei ole hissiä ja kassien kantaminen on arkipäivää. Joka tapauksessa vaihdolla saatiin oleskelutiloihin lisää väljyyttä ja rauhaa. Tämä kuvaa hyvin sitä, miten tarkasti he paneutuivat suunnitteluun”, Kaisa Vepsäläinen selostaa.
Tontti jolle talo suunniteltiin on pieni, 658 neliötä ja rakennusoikeutta on 165 neliötä. Pk-seudun tontiksi se on harvinaislaatuisesti tasamaata. Tontilla on myös tyhjää tilaa Vantaan suuntaan, vapaita näkymiä. Kadun puolelle melu- ja näkösuojaa antaa talousrakennus, jonka sivuun onkin tulossa tontin paras, etelälounaiseen aukeava oleskelupaikka.
Valo ja tila lähtökohtina
Tiedettiin että talo on tehtävä kahteen kerrokseen. Se sijoitettiin tontille siihen, mihin se oli sijoitettavissa.
”Rakennusvalvonta edellytti, että pihassa pitää mahtua kääntämään auto. Ei riittänyt että pihasta olisi voinut ajaa etuperin pois. Talo jouduttiin tämän vuoksi siirtämään syvemmälle tontilla kuin alunperin ajateltiin”, Kaisa Vepsäläinen kertoo.
”En ole suunnittelussa niinkään kiinnostunut detaljeista, vaan siitä, tuleeko valo tilaan oikein, ovatko näkymät kauniita ja tilat kalustettavia. Ikkunat ovat enimmäkseen kiinteitä, vain keittiöön tulee pieni avattava ikkuna. Varsinkin toisen kerroksen ikkunat ovat korkeita ja olohuone jatkuu visuaalisesti terassille.”
Yksi esimerkki siitä, mitä Vepsäläinen tarkoittaa valon tulemisella tilaan oikein, löytyy alakerrasta: makuuhuoneiden ovet avautuvat tarkoituksella sisäänpäin – valo tulee käytävään oviaukkojen kautta.
Tilaohjelma syntyi luontevasti ja lähes kuin itsestään. Pariskunnalla ja arkkitehdilla oli samansuuntainen näkemys siitä, mitä talosta voisi tulla.
”Kyllä siinä on mukavasti väljyyttä ja ilmavuutta. Varsinkin toisen kerroksen keittiö-ruokailu-oleskelutila sekä halli-työhuone/kirjasto muodostavat riittävän väljän ja rauhallisen ympäristön ja alakerrassakin makuuhuoneet ja pesutilat ovat nekin aivan siistissä järjestyksessä”, Vepsäläinen sanoo.
Yleensähän arkkitehti valitsee tai vähintään ehdottaa talon julkisivumateriaalit, mutta tässä tapauksessa rakentajapariskunta toi Kaisalle Wienerbergerin Belgian-valikoimasta alun perin lähtöisin olevat matalat erikoispoltetut tiilet. ”Olemme valinneet julkisivumateriaalin, sopiiko se sinulle”, he kysyivät.
”Tämäkin osoittaa, että he ovat selkeästi tekemässä omannäköistä taloa, kotia itselleen pitkäksi aikaa. Heillä on järkeviä ajatuksia, mutta tietty määrä myös ylellisiä yksityiskohtia kuten esimerkiksi terassille suunniteltu poreallas”, Kaisa kiittelee.
”Se on selkeästi moderni kaupunkitalo, joka voisi sijoittua hyvin tiiviiseenkin kaupunkirakenteeseen. Se on kaunis, tasapainoinen, silmää miellyttävä ja toimiva sekä sisältä että ulkoa eikä siinä ole kikkailtu millään – romantiikka on karsittu. Tämä on myös ensimmäinen suunnittelemani kohde, jossa on todella edistyksellistä talotekniikkaa. En ole aiemmin suunnitellut passiivienergiatason taloja. Tekniikka saatiin kuitenkin luontevasti sovitettua taloon, plaaneja ei tarvinnut paljonkaan muokata vaan selvittiin pienellä seinien siirrolla”, Kaisa Vepsäläinen kuvailee taloa.
”On hienoa, että on nuoria, joilla on tyylitajua ja hyvää makua. Minä ymmärsin tilaajia ja he minua, ja rakennusvalvontakin toimi yhteistyökykyisesti.”
Osaava rakentaja
Talon rakentajaksi löytyi osaavaksi ja vastuuntuntoiseksi tiedetty Rakennus Oy J. Koivulan Janne Koivula, jolla on kaikki myös Espoon tiukalle rakennusvalvonnalle kelpaavat pätevyydet. Janne toimii myös vastaavana työnjohtajana. Pariskunta tutustui sekä Jannen työnjälkeen että hänen kanssaan rakentaneiden kokemuksiin, aivan niin kuin kannattaa tehdäkin.
Rakennusmateriaaliksi valikoitui lopulta EPS-muottivaluharkko.
”Näimme niitä ensi kerran käydessämme joillakin rakennusmessuilla ja silloin naureskelimme, että eihän kai kukaan tuollaisista legopalikoista rakenna”, pariskunta muistelee huvittuneena.
FinnEPS -muottivaluharkko on osoittautunut näppäräksi rakennustavaksi. Harkossa on 320 mm:n EPS-kuori, 140 mm:n betonivalu ja 80 mm:n EPS-sisäkuori. Varastoon ja tukimuureihin tulevassa 200 mm:n harkossa on 50 mm + 100 mm betoni + 50 mm. Harkon materiaali on solupolystyreeni, joka on itsestään sammuvaa ja siten paloturvallista.
Nämä EPS-muottivaluharkot valmistetaan nimensä mukaisesti Suomessa, suomalaisesta raaka-aineesta. Niille luvataan markkinoiden paras lämmöneristyskyky, U-arvo 450 mm:n harkolla on 0,09. Yksi muottivaluharkon merkittävistä eduista on se, että sillä saadaan aikaan jatkuva, tiivis seinä jossa ei ole ilmavuotoja esimerkiksi seinän ja lattian liitoskohdassa. EPS-harkko on helppo roilottaa sähköputkituksia varten, se on kevyt käsitellä työmaalla ja yksinkertaista työstää. Raudoitukset on myös helppo asentaa.
Muottivaluharkkotalon ”kokoamiseen” käytetään tässä tapauksessa Abson muoviruuveja, joilla kiinnitetään niin routaeristeet, valun tuet kuin ikkunan- ja ovien karmit. Ruuvit takasivat Janne Koivulan mukaan myös sen, että harkot pysyivät betonivaluissa suorina. Ruuvit ovat kaiken lisäksi uudelleenkäytettäviä liimauksen jälkeen. Kantavat väliseinät tehdään Lakan Betonin MH-150 -muottiharkoista, kevyet väliseinät Lakan väliseinäharkoilla. Välipohjaksi tulee liittolaatta.
”Halusimme talon, joka olisi terveellinen ja turvallinen eikä olisi altis kosteus- ja homevaurioille. Ja mahdollisimman pitkäikäinen, ei nyt mitään sadan vuoden taloa lähdetty tavoittelemaan mutta loppuelämän talo kuitenkin oli tarkoitus tehdä. Ja että sen arvo toivottavasti ainakin pysyisi ellei nousisi”, pariskunta kertoo.
Artikkeli on julkaistu TM Rakennusmaailmassa 4/20. Sarjan seuraava osa ilmestyy TM Rakennusmaailmassa 7/20 (23.7.20)