Quantcast
Channel: Perustukset - Rakennusmaailma
Viewing all 23 articles
Browse latest View live

Kun pohja pettää alta

$
0
0

Pilariperustus joka on päässyt liikkumaan ja notkauttanut punaisen talon vinoon

Vanhassa vara parempi

Liikkumaan päässyt pilariperustus oli notkauttanut koko vanhan ulkorakennuksen vinoon. Muutoin hyväkuntoinen rakennus päätettiin pelastaa kengittämällä se uudelleen. Betonipilareiden varaan joskus 40-luvulla rakennettu tilava autotalli/varasto oli palvellut vuosikymmeniä tarpeellisena kalustosuojana. Saman katon alla olivat lisäksi myös liiteri ja kesähuone sekä ulkovessa.

Aikoinaan salaojittamattomaan savimaahan kaivetut betonipilarit perustuksessa pääsivät kuitenkin liikkumaan ja aiheuttivat sen, että rakennus painui rinnetontilla 30 cm toisesta päästä. Varsinaisesti tuulettuvasta alapohjasta ei enää voinut puhua, sillä rakennuksen toinen pääty alkoi jo hipoa maata.

Vajonnut rakennus oli kelvannut vuosikausia talon omistajaperheelle sellaisenaan, joten se oli säästynyt purkamiselta, kunnes omistajavaihdon myötä ryhdyttiin toimenpiteisiin. Paikalle kutsuttiin rakennusalan ammattilainen tutkimaan, josko rakennukselle olisi tehtävissä jotain.  Ammattilainen päätyi suosittamaan koko puurakenteisen rakennuksen tunkkaamista väliaikaisesti puupilareiden varaan ja perustuksen uusimista ilman massiivisia purkutoimenpiteitä. Rakennuksessa ei ollut valettuja portaita tai muita rakenteita, jotka hankaloittaisivat nosto-operaatiota.

Noin 11×7 metrin rakennus kohotettiin ilmaan useilla pullotunkeilla ja tuettiin vahvojen pölkkyjen varaan alapohjarungoista. Maata rakennuksen alta kaivettiin pois pääasiassa käsipelillä ja vanhat pilarit poistettiin. Näin rakennuksen alle saatiin ryömintätilaa, jossa notkeat rakennusmiehet mahtuivat suorittamaan alustavia toimenpiteitä.

Tämä vaihe oli todellista myyräntyötä, sillä samalla myös tuuletustilaa rakennuksen alla haluttiin parantaa, joten maata siirrettiin pois niin laajalti kuin suinkin mahdollista. Kovassa savimaassa lapiohommina se ei ollut kovinkaan helppoa.

Uusi betoniantura valettiin yhtenäiseen muottiin rakennuksen pahemmin vajonneessa päädyssä ja päälle muurattiin kevytsoraharkoista yhtenäinen sokkeli. Pitkille sivuille ja rinteen ylempään päätyyn tehtiin pilariperustus valamalla maahan kaivettuihin laatikoihin tukevat betonianturat, joiden päälle muurattiin kevytsoraharkko.

Koska rakennuksen alla ei mahduttu työskentelemään kunnolla, lattian keskiosalta poistettiin pelkästään vanhat tukipilarit ja alapohja tuettiin poikittaisilla teräs- ja kestopuupalkeilla.

Kun perustus ja salaojitus olivat valmiita, voitiin rakennus laskea paikoilleen uusien kenkiensä varaan. Rakennuksen ympäristö pengerrettiin ja alue viimeisteltiin kattamalla se sepelikerroksella. Talon omistaja toteaa, että homma kannatti. Urakka kesti kaksi viikkoa.

Lue aiheesta lisää TM Rakennusmaailman numerosta 5/09.

The post Kun pohja pettää alta appeared first on Rakennusmaailma.


Kennolevykasvihuone kotipihaan

$
0
0

Kennolevykasvihuoneen perustuksetKun pienelle rivitalopihalle pystytetään pieni kasvihuone, kyseessä ei ole pikkuhomma. Viiden neliön kasvihuonetta on kohdeltava rakennusteknisesti aivan samoin kuin isompaa. Tarvitaan kunnon perustus, kärsivällinen perehtyminen kokoamisohjeisiin ja tarkka ote työhön. Tässä jutussa koottiin Juliana Compact 5,0 m&³2;, 6 mm:n kennolevyllä.

Hyvin valmisteltu työ sujuu. Kasvihuoneen mukana tuli täydellinen suomenkielinen kokoamisohje yksityiskohtaisine kuvineen. Osat kannattaa asetella maahan ja tarkistaa ne piirrosten näyttämässä järjestyksessä ennen kokoamisen aloittamista. Viiden neliön huoneen alumiinisen rungon kokoaa päivässä, mutta pystytyksen nopeusennätys ei ole mikään tavoite. Kokoamiseen kannattaa varata aikaa ja ajatusta.

Perustuksen teko on kasvihuoneen pystyttämisen tärkein vaihe. Kaltevalle, kumpuilevalle tai johonkin suuntaan vääntävälle pinnalle tehty perustus vääntää huoneen runkoa ja levyjä.

Sokkelina käytettiin huoneen mittojen mukaan valmistettua, erikseen myytävää terässokkelia. Tämä koostui yksinkertaisesti neljästä huoneen sivun mittaisesta teräsprofiilista sekä neljästä maahan upotettavasta pystyankkurista. Kehikon kokoaminen oli yksinkertaista.

Projektin onnistumisen tärkein vaihe oli terässokkelin asentaminen. Sokkelia ei kannata kiristää ennen asentamista. Tässä tapauksessa ankkurit päätettiin valaa pikabetonilla maahan. Ensin ankkurit asetettiin niitä varten kaivettuihin kuoppiin. Sitten sokkeli laitettiin vatupassin ja ristimittausten avulla suoraan sekä täsmälleen suorakulmaisesti. Apuna käytettiin sokkelin alle painettavaa tasoitushiekkaa. Sokkelin ruuvit kiristettiin ja mitattiin uudestaan. Tämän jälkeen betoni laskettiin ankkurien ympärille kuoppiin.

Metallirakenteiden perusidea on se, että jokaisen kulman pitää olla juuri oikein. Jos perustus on hiukkaakaan vino, eivät katon levyt mene enää paikalleen. Metalli on armoton materiaali, terästä ei voi vääntää tai pakottaa paikalleen ja hiekanjyvänkin kokoinen lika perustuskiskon nurkassa vääntää kehikon vinoon. Kokoaminen kannattaakin ajoittaa kuivan kelin päivään.

Haasteena on myös teräsperustuksen osien kohdalleen saaminen suhteessa toisiinsa. Osissa ei ole ohjaavia uria. Kuraisessa hiekkamaassa likaa joutuu helposti metallille. Välillä pääsikin huokaisu: Olisiko harkkoperustus ollut sittenkin helpompi?

Kasvihuoneen runko tulee noin parimetrisessä paketissa, joka on täynnä suurin piirtein saman näköisiä alumiinilistoja. Osat on onneksi merkitty hyvin numeroilla, jotka löytyvät ohjeesta. Osat on myös hyvin viimeistelty, eikä kokoaja tarvitse metallimiehen taitoja eikä laitteita. Profiileissa on ura ruuvia varten. Ruuvit laitetaan kiskon päistä uraan ennen kiinnittämistä.

Alumiinin keveys voi tehdä tepposet. Osat liikkuvat irtonaisina herkästi paikaltaan ja saattavat vääntyä, jos jäävät alle tai kaatuvat. Teippi on hyvä apu yksin kootessa. Helpointa on, jos seinäelementit voi koota siististi sisätiloissa. Kurassa tai pölyssä kokoaminen tuottaa ongelmia, sillä pienikin jyvänen profiilissa junttaa työn.

Lue asiasta tarkemmin TM Rakennusmaailman numerosta 6/09, joka ilmestyi 23.9.

The post Kennolevykasvihuone kotipihaan appeared first on Rakennusmaailma.

Polymeeripilarit suoristivat rivitalon

$
0
0

Polymeeripiirros havainnollistaa polymeeripilarin muodostumista heikossa maaperässä

Pälkäneläinen rivitalo perustettiin täyttömaan päälle vuonna 1988. Lähes siitä lähtien rakennuksessa on ollut painumisesta aiheutuvia pulmia. Polymeeripilarit oikaisivat päätyhuoneiston. Asunnot on aikanaan perustettu täyttömaan eli mm. kivien, kantojen ja humusperäisen maaperän päälle. Rakennusvirheistä aiheutunutta vastuunkantajaa ei löydy, kun talon urakoinut yhtiö on ollut konkurssissa lähes saman ajan kuin kiinteistöllä on ikää.

Päätyhuoneiston painuminen piti pysäyttää. Remontille annettiin reunaehtoja kuten se, että työ ei vaikuta ihmisten asumiseen, projekti viedään vauhdikkaasti läpi eikä mitään saisi repiä auki. Maaperätutkimuksen tulokset olivat dramaattiset. Rivitalo oli osaksi tyhjän päällä, perustusten alta löytyi halkaisijaltaan jopa metrin aukkoja. Uretaaninosto ei sopisi maaperän heikon kantavuuden vuoksi.

Maaperätutkimuksen tulokset analysoitiin, tehtiin lisäselvityksiä ja vertailtiin erilaisia rivitaloyhtiön paalutukseen sopivia menetelmiä. Lopuksi vastakkain olivat perustusten teräspaalutus ja polymeeripilarit. Kokonaiskustannusten edullisuus ja korjaustöiden vaivattomuus ohjasivat valitsemaan Powerpilen polymeeripilarit. Järjestelmässä on vähän rakennusteknisiä töitä kuten kaivua, purkamista ja lopputöitä. Asunnoissa voisi myös asua korjaustöiden ajan eikä menetelmä aiheuttaisi melua.

Polymeeripilarit eivät ole paaluja siinä merkityksessä kuin perustustöissä tunnetaan. Pilarien toiminta perustuu maaperän syrjäytymiseen, tiivistymiseen, kitkaan, pilarin pohjakantavuuteen ja näiden kaikkien tekijöiden yhteisvaikutukseen. Lopputuloksena on valmistajan mukaan toimiva ratkaisu perustusten tuentaan yksi- tai kaksikerroksisissa rakennuksissa.

Pilarit asentaa kahden henkilön työryhmä. He tekevät 50 millimetrin reiän tuettavan perustuksen lähelle tai sen läpi. Reiät porataan mittausten mukaan sisälle ja/tai ulos. Reikään asennetaan 30 millimetrin elementti, ja siihen syötetään geopolymeeriä injektointiputken kautta. Prosessia ohjaa tietokone.

Geopolymeeri laajenee ja alkaa kovettua välittömästi. Mikäli maaperä on haurasta tai perustusten alla on tyhjiä kohtia, elementti voi laajeta halkaisijaltaan 350 millimetriin. Maksimissaan pilari voi olla 12 metriä pitkä, ja laboratoriossa pilaria on kuormitettu 73 000 kilon voimalla. Pilarin puristuslujuus on yhdeksän megapascalia. Tavanomaisissa olosuhteissa pilareita voidaan asentaa 4–10 kappaletta vuorokaudessa.

Asennuslaitteistoon kuuluu päältäpainettava, timanttiterällä varustettu porakone sekä injektointilaite, jolla ruiskutetaan polymeeriä pilarielementin sisään. Laite myös vetää elementin injektointiputkea ylöspäin. Porakoneessa on kumipyörät, laite painaa 186 kiloa, ja sitä voidaan työntää asennuskohteeseen kuin nokkakärryä.

Powerpile porasi yhteensä 35 reikää tukeakseen rivitalon perustukset. Sisälle tehtiin 15 reikää ja ulos 20 reikää vaa’ituspöytäkirjan ja pilarikartan mukaan. Porakone kärrättiin olohuoneeseen, keittiöön ja makuuhuoneeseen. Reiän kohdalla mosaiikkiparketti poksahti noin 10 x 10 sentin alueelta irti. Injektoinnin jälkeen parkettipalat kiinnitettiin paikoilleen. Parkettiin ja seiniin ei tullut muita merkkejä asennustöistä.

Lue aiheesta tarkemmin TM Rakennusmaailman numerosta 4/2010, joka ilmestyi 28.4.

The post Polymeeripilarit suoristivat rivitalon appeared first on Rakennusmaailma.

Teräs myös asuinrakennusten runkomateriaaliksi

$
0
0

moduulit

Suomalainen innovaatio mahdollistaa siirreltävien asuntomoduulien valmistamisen kuumasinkitystä teräksestä. Itsekantavat asuntomoduulit voidaan koota myös rivi- ja kerrostaloiksi, joiden muunneltavuus on paljon aiempaa parempi.

Teräs on totuttu näkemään lähinnä parakkien ja hallien rakennusmateriaalina. Nyt teräs tekee tuloaan myös asuinrakentamiseen. Suomalaisen innovaation ansiosta kuumasinkitystä teräksestä pystytään valmistamaan kustannustehokkaasti keveitä ja lujia kennolevyjä, joista rakennuksen runko kootaan. Runko varustetaan tehtaalla täysin muuttovalmiiksi asuntomoduuliksi, joka kuljetetaan sellaisenaan käyttöpaikalleen. Itsekantavia moduuleita voidaan koota myös päällekkäin kerrostaloiksi.

Moduuleita valmistavan Neapon Oy:n toimitusjohtaja Olli Vuola kertoo yrityksen fokusoituvan tässä vaiheessa juuri kerrostaloihin, koska innovaatiosta saatava hyöty on näissä suurimmillaan suhteessa kilpaileviin ratkaisuihin. Moduulit kuitenkin toimisivat hänen mukaansa myös ok-taloina.

Kaiken takana on Fixcel-kennorakenne, joka kehiteltiin suomalaisessa Shippax-nimisessä yrityksessä alkujaan laivanrakentajien tarpeisiin. Kenno rakennetaan kolmesta 0,7–1,2 mm:n paksuisesta metallinauhasta, jotka liitetään toisiinsa pelkästään valssattujen taitosten avulla. Kokoaminen vertautuu konesaumatun peltikaton rakentamiseen eikä edellytä esimerkiksi hitsauksia.

Tämän takia materiaalina voidaan käyttää rosteriterästä paljon halvempaa kuumasinkittyä terästä. Koska saumaaminen ei riko sinkitystä, ei valmista kennoa tarvitse pinnoittaa tai suojata valmistuksen jälkeen ylimääräisillä käsittelyillä. Vuolan mukaan tämä on välttämätön edellytys valmistuksen kustannustehokkuudelle.

”Jos materiaali olisi rosteriterästä tai valmistukseen pitäisi liittää ylimääräinen sinkityskäsittely, hinta karkaisi käsistä. Pelkkään saumaukseen tukeutuvan valmistusprosessin ansiosta pienellä ainemäärällä voidaan tuottaa kustannustehokkaasti keveitä mutta erittäin lujia rakenteita.”

Kun vierekkäin asetellut kennoelementit liitetään toisiinsa ruuvaamalla, saadaan levymäinen rakenne, josta voidaan tehdä rakennuksen seinät, alapohja ja välikatto. Vaipan osat kiinnitetään toisiinsa kenkien tavoin toimivilla metallikiinnikkeillä, jotka sidotaan ruuveilla.

Vuolan mukaan tuloksena on erittäin jäykkä rakenne, joka voidaan viimeistellä tehtaalla käyttövalmiiksi asunnoksi asti sisäpintoja ja kylpyhuoneiden laatoituksia myöten.
”Tämä on mahdollista, koska rakenne ei notku käytännössä lainkaan kuljetuksen ja nostojen aikana.”

Rakenne on samalla niin luja, että itsekantavat moduulit voidaan latoa päällekkäin kerrostaloksi ilman mitään kehys- tai tukirakenteita. Pinoamista helpottaa myös keveys. Koska kantavuus perustuu enemmän rakenteeseen kuin aineen määrään, moduulin paino vertautuu suunnilleen vastaavaan puurakenteeseen. Materiaalitehokkuus onkin välttämätön edellytys taloudelliselle kilpailukyvylle, edullinenkin metalli on kallista moniin kilpaileviin materiaaleihin verrattuina.

Lue aiheesta tarkemmin TM Rakennusmaailman numerosta 3/12.

The post Teräs myös asuinrakennusten runkomateriaaliksi appeared first on Rakennusmaailma.

Ruuvipaalu käy raskaankin talon alle

$
0
0

 

oranssipukuinen mies tekee ruuvipaalu perustuksia

Lohjalaisen Ortkivi Oy:n verkkosivuilla kerrotaan, että VTT on todennut ruuviperustuksen soveltuvan myös raskaaseen rakentamiseen. Ortkiven toimitusjohtaja Matti Tiikkainen sanoo suomalaisten rakennesuunnittelijoiden “pelkäävän” ruuviperustusta.

“Olemme PDA-mittauksella (dynaaminen koekuormitus) testanneet ruuvipaalujen kestämistä. Parhaimmillaan saimme 300 kilonewtonin lukeman, joka soveltuu omakotitalon perustamiseen. Kuhunkin maaperään soveltuva kantavuus on haettavissa”, Tiikkainen kertoo.

Samoin päättelee porvoolaisen Paalupiste Oy:n toimitusjohtaja Kaarle Tuomi.

“On iso työ saada suunnittelijat tietoisiksi ruuviperustuksesta. Ehkä aineistoa ei ole vielä tarpeeksi. Meillä tosin olisivat suunnittelijoille ruuvipaalujen geotekninen mitoitusohje, kantavuustaulukot ja ruuvipaalujen määritysohjelma”, Tuomi sanoo.

Myös ylöjärveläisen Telapari Oy:n Antti Takala on samoilla linjoilla. Takala sanoo poranneensa 12 vuodessa noin kymmenentuhatta paalua.

“Paljon näitä tehdään, mutta rakennesuunnittelijat eivät vielä tunne asennusmenetelmää eivätkä siten pidä sitä luotettavana.”

Rakennusten perustamista pidetään yhtenä rakentamisen hitaimmista vaiheista. Kaivaminen, eristäminen, muotti- ja valutyöt vievät myös kosolti euroja rakennuttajalta.

Vaan ruuvipaalutuksessa ei tarvita routaeristystä, kun kierrelaippa kaivetaan routarajan alapuolelle. Ei tarvita mittavia maansiirtotöitä eikä salaojitusta, puhumattakaan valu- ja muottitöistä.

Ruuvipaalu koostuu teräsputkesta, kärkikappaleesta sekä yhdestä tai useasta kierrelaipasta. Laippoja lisäämällä ruuvin pituutta voi vähentää. Ruuvipaalut asennetaan maahan myötäpäivään kiertämällä, jolloin kierrelaippa vetää paalun maahan. Kierrelaippa suurentaa ruuvipaalun kärjen pinta-alaa, mikä lisää kantavuutta ja vetolujuutta.

Koneasennettava ruuvipaalu asennetaan hydraulisella pyöritysmoottorilla, joka kiinnitetään yleensä kaivinkoneeseen tai etukuormaajaan.

Vetoluja ratkaisu kantaa hyvin. Ruuveja voidaan käyttää niin uudisrakennuksiin ja laajennuksiin kuin mökin perustuksiin, laitureihin ja aitoihin.

Ennen ruuvipaalujen asennusta pitää selvittää, kulkeeko asennuspaikalla sähkö-, puhelin-, tietoliikennekaapeleita tai viemärilinjoja, joita paalu voisi maahan kiertyessään vahingoittaa.

Ruuvit ovat edullisia kuljetettavia ja varastoitavia. Nopea asennus vähentää työ- ja kalustokustannuksia. Asennus onnistuu kaikissa sääoloissa, ja rakennelmaa voi alkaa heti käyttää.

Kevyimmän ruuvipaalun voi kiertää maahan käsivoimin. Tällöin vaikkapa rautakangella tehdään noin 20 sentin lähtöreikä ja paalu kierretään myötäpäivään, haluttuun korkoon asti.

Ruuvi toimii rakennelmien perustuspilarin lisäksi kiinnikkeenä muihin rakennelmiin. Tällöin paalun pää varustetaan esimerkiksi U-kengällä, latta- tai pulttikiinnikkeillä. Paalu on myös kierrätettävissä, joten se soveltuu hyvin myös tilapäisiin rakennelmiin.

 

The post Ruuvipaalu käy raskaankin talon alle appeared first on Rakennusmaailma.

Tiili- ja laastilaskuri

$
0
0

Valitse taulukosta oikea neliömetrimäärä ja käyttämäsi tiilityyppi, jonka jälkeen laskuri kertoo, kuinka paljon rakennusaineita muurattavaan alueeseen kuluu. Muista, että luvut ovat arvioita, ja muuraajasta riippuen määrät saattavat hieman vaihdella!

The post Tiili- ja laastilaskuri appeared first on Rakennusmaailma.

Näin sen teet: Veranta takaisin suoraksi hydraulitunkin avulla

$
0
0

Tuuli tuiversi, sade piiskasi ja lunta pyrytti sisään lasiverannalla, koska kallellaan olleen verannan ikkunaseinän karmien ja lasien väliin oli syntynyt isot rakoset. Ikkunoita ei oltu saanut koskaan auki. Ulko-ovi oikutteli säätilojen ja kuistin liikkumisen mukaan.

Silti sen nosto tuntui uhkayritykseltä. Asiaa oli hauduteltu hiljakseen jo vuosikausia, sillä vuonna 1947 rakennettuun taloon myöhemmin lisätty kuisti oli ollut vino jo silloin, kun nuori pariskunta oli ostaneet talon. Kukaan ei tiennyt, koska vajoaminen oli alkanut. Pariskunnan pahimmat pelot olivat, että vinoon jännittynyt ikkunarivistö posahtaa noston aikana sirpaleiksi tai hyvässä lykyssä koko rakennelma parvekkeineen romahtaa kasaan.

Tunkki nosti kevyesti

Tarvittiin rakennusalalla olevan naapurin määrätietoista kannustusta ja taustatukea, jotta nuori pariskunta uskaltautui tarttumaan toimeen. Nostoa varten saatiin tuttavalta lainaksi 12 tonnin hydraulitunkki, jonka nostovoima ylitti reilusti kevytrakenteisen, ilman eristystä rakennetun kesäkuistin oletetun painon.

Nostoa varten verannan vajonneeseen nurkkaan ruuvattiin tukeva kakkosnelonen tunkin nostokohdaksi.

Perinteistä letkuvesivaakaa käyttämällä vajoaman korkeudeksi oli mitattu kuusi senttimetriä. Korko merkattiin maahan painettuun mittakeppiin.

Pikkuhiljaa hydraulitunkilla nostamalla koko komeus nousi helposti ja kevyesti oikeaan tasoonsa. Itse nosto vei vain muutaman minuutin, mutta se tehtiin varovasti vähin erin. Taukojen aikana kuunneltiin tarkasti, miten vanhat rakenteet reagoivat liikkeeseen.

Ikkunat nitisivät ja natisivat, mutta pysyivät ehjinä.

Nurkan alla odottikin sitten yllätys. Pariskunta oli olettanut, että routa liikutteli kuistia. Silläkin saattoi olla osansa, mutta varsinainen syy oli kaatunut betoninen perustuspylväs. Pylväs oli varmaan maannut kyljellään jo kauan, sillä joku edellisistä omistajista oli yrittänyt tukea sitä erilaisin lankkuvirityksin, mutta aivan tuloksetta.

Ensimmäinen korjausajatus oli työntää vanha pylväs yksinkertaisesti kuistin alle pois tieltä ja korvata se uusilla pilariharkoilla.

Naapuriapuna ollut ammattirakentaja oli kuitenkin toista mieltä. Hän mielestään järkevämpi tapa oli nostaa vanha pylväs paikalleen ja tukea se uudella betonivalulla.

Tukipaloilla joustoa

Kaatunut pylväs makasi sellaisessa asennossa, että sen kääntäminen kuoppaansa ei onnistunut ahtaassa tilassa noin vain.

Matalan nurkan alta pääsi kaivamaan vain kahdelta suunnalta, joten työ oli hankalaa ja hidasta. Pikkuhiljaa maata saatiin pois niin paljon, että vanha pylväs oli mahdollista kangeta pystyyn.

Uutta betonia lapioitiin pylvään ympärille reilusti ja routasuojat uusittiin. Pylvään yläreuna jäi kuistin alajuoksua alemmaksi.Ammattirakentajan mielestä pylvästä ei kannattanutkaan kiinnittää tiukasti alapohjaan ihan siltä varalta, että routa vieläkin kääntelisi pylvästä. Siksi pylvään ja alajuoksun välinen tyhjä rako täytettiin muutamalla laudankappaleella. Betonin ja puun väliin laitettiin pala kattohuopaa, koska muuten kapillaari-ilmiö nostaisi kosteutta betonista puurakenteisiin.

Seuravana vuorossa ikkunat

Pitkään harkittu ja etukäteen pelottavaltakin tuntunut nosto osoittautui loppujen lopuksi aika helpoksi kahden miehen ja yhden naisen keikaksi. Aikaa kului pari iltapäivää ja siitäkin suurin osa betonin kuivumisen odotteluun.

Kuistin ikkunat kaipaavat vielä kunnostusta, mutta noston jälkeen oli mahdollista naputella ne ensi kertaa varovasti auki. Lasit pitää vielä irrottaa ja karmit kunnostaa, sen jälkeen ruudut voi jälleen kitata paikoilleen.

Nyt ulko-ovi menee nätisti kiinni, eikä ensi talvena tarvitse lapioida lunta kuistin sisäpuolelta.

70-luvun talon kellari korjattiin asuinkäyttöön: ”Muutoksissa tehdään joskus lyhytikäisiä ratkaisuja”

$
0
0

Kellarillinen 1960–1970-lukujen taitteessa rakennettu punainen tiilitalo on rakennettu yli 50 vuotta sitten vallinneiden suositusten ja ohjeiden mukaan. Perustusten vedeneristykset ovat silti tulleet tiensä päähän. Valumavedet ja maassa oleva kosteus ovat päässeet vaurioittamaan rakenteita, koska ikääntynyt kellarin seinän bitumieristys on haurastunut.

Kellarissa tehdään iso remontti. Talon ostanut lapsiperhe haluaa ottaa kellaritilatkin asumiskäyttöön.

”Perustukset korjataan, seiniä puretaan ja märkätilat sekä sauna rakennetaan kokonaan uudelleen”, kertoo rakennusterveysasiantuntija, rakennusmestari Marit Sivén.

Valtava remontti alkoi kosteusvaurioiden syiden selvittämisellä.

”Kellarin sisäseinissä oli selvästi havaittavia kosteusvaurioita. Myös ulkopuolella perustuksissa näkyi vaurioita. Syy kellarin kosteusvaurioihin oli selkeästi perustusten vedeneristysten ikääntyminen”, Marit Sivén kertoo.

”Projekti paisui niin, että se muistuttaa jo aika paljon uuden talon rakentamista: arkkitehti on suunnitellut uudet tilaratkaisut ja hakenut rakennusluvan, mukana ovat myös rakenne-, lvi- ja sähkösuunnittelija minun ja työmieheni lisäksi.”

Patolevyt ulkoseinään oikein päin

Korjausurakka aloitettiin kaivamalla kaivinkoneella 2–3 metriä syvä ja noin kaksi metriä leveä kuoppa ulkoseinän viereen koko talon ympärille. Myöhemmin tilalle tuodaan 6–16 mm:n sepeliä, joka on hyvin vettä läpäisevää täyttömateriaalia.

Kellarillisen talon perustus oli tässä talossa rakennettu suurelta osin ilman anturaa. Nyt perustus korjataan rakentamalla ns. pystysalaojitus kellarin seinän yläosasta seinän alareunaan asti niin, että vesi pääsee liikkumaan sepelikaistalla ja talon alle mahdollisesti kertyvä vesi pääsee salaojaputkea pitkin pois.

”Salaojaputket asennettiin perustuksen ja kellarin lattiapinnan alapuolelle”, Marit Sivén sanoo ja lisää, että salaojaputken alta ei saa unohtaa suodatinkangasta, joka pitää maa-aineksen ja sepelin erillään.

Talon ränneistä tuleva vesi valuu syöksytorvien alle asennettuihin kattovesisuppiloihin, mistä se johdetaan maanpinnan alapuolelle asennettuja sadevesiputkia pitkin pois talon läheltä, kokoojakaivon kautta ojaan. Kaivuutyön jälkeen kellarikerroksen ulkoseinä pestiin ja paikattiin ja seinään asennettiin patolevy mekaanisesti kiinnittämällä valmistajan ohjeiden mukaan. Patolevyn ulkopuolelle laitettiin 100 mm:n EPS-eristelevy seinää vasten pystyyn ja sen päälle suodatinkangas. Kaivannon pohjalle laitettiin salaojaputket ja sadevesiputket.

”EPS-lämmöneristelevy kiinnitetään seinän yläosaan sekä laastilla että mekaanisesti. Punatiilitalossa levy ulotetaan julkisivumuurauksen alalaitaan asti. Ylälaita suojataan pellityksellä. Sellaiset kellarin seinät, joihin kohdistuu veden painetta, esimerkiksi pohjavedestä, tulee eristää vedenpainetta kestävällä bitumihuovalla”, Marit Sivén huomauttaa.

Seinän ulkopintaan asennetaan ulkoasennuksiin soveltuvat kivilevyt tai se voidaan rapata.

Patolevyjen valmistajan ohjeiden lukemisessa kannattaa olla huolellinen, koska levyjä on monenlaisia: patolevyjen tulee olla oikein päin, jotta vesi valuu levyä pitkin alaspäin ja kulkeutuu salaojaputkiin.

Perustusten ympärille ja putkien eristykseksi asennetaan vaakasuuntainen 100 mm:n routaeristyslevy, joka ulotetaan metrin etäisyydelle talosta.

”On tärkeää, että eristyslevyt kallistuvat ulospäin talosta. Lopuksi rakennuksen vierustan kaivanto täytetään 6–16 mm:n sepelillä maan yläpintaan saakka.”

Valesokkelirakennetta suositeltiin 1950-luvulla

Taloissa voi olla monenlaisia kosteusongelmia, mutta Marit Sivénin mukaan yllättävän usein kosteusongelmien syy löytyy lopulta rakennuksen perustuksista.

”Vaikka taloihin olisi rakennettu aikakauden määräysten mukaiset perustukset, osa niistä vaurioituu vuosikymmenten aikana, jos maakosteuden ja valumavesien vaikutuksia ei ole otettu riittävän hyvin huomioon. Joskus perustuksiin liittyvien ongelmien syy on virheellinen rakennustapa, jonka seuraukset näkyvät vuosikymmeniä myöhemmin”, hän kertoo.

”Esimerkiksi vuoden 1957 RT-ohjekortissa suositeltava ns. valesokkelin rakennustapa on melko yleinen 1960–1970-lukujen pientaloissa”, Marit Sivén kertoo.

Valesokkeli näyttää ulkoapäin ”normaalilta” perustukselta, mutta talon sisäpuolella rakennuksen puurunko alkaakin maanpinnan tasolta tai sen alapuolelta eli talon alaosan puuosat ovat huomattavasti alempana kuin nykyisin suositeltavassa sokkelirakenteessa.

”Valesokkelissa rakenteet voivat helpommin altistua maakosteuden vaikutuksille”, rakennusterveysasiantuntija sanoo. ”1950-luvulla ja sen jälkeenkin hyvänä pidetty rakenne saattaa joissain tapauksissa olla vaurioitunut maakosteuden vaikutuksesta. Myös vuosikymmeniä vanhan valesokkelin seinä- ja lattiarakenteen liitoksen kautta saattaa päästä talon sisäilmaan perustuksesta ja rakenteista peräisin olevia epäpuhtauksia.”

Kun valesokkelia entisaikaan rakennettiin, sinne jätettiin Marit Sivénin mukaan usein valuvaiheessa ns. surritappi, joka saattaa ajan kuluessa lahota, jolloin tapin reiän kautta voi päästä rakennuksen ulkopuolelta kosteutta ja vettä valesokkelin sisään.

Tapana oli myös istuttaa kaunis kukkapenkki valesokkelin viereen – sekin saattoi omalta osaltaan pitää valesokkelia koko ajan kosteana.

”Nykyään tiedetään, että valesokkeli on riskirakenne”, Marit Sivén toteaa.

Hometalkoot.fi –sivustolla esitellään talojen erilaisia riskirakenteita, niistä yksi on valesokkeli. Sivustolla voi tutustua vuosina 1940 – 1990 rakennettujen omakotitalojen mahdollisiin ongelmakohtiin, joiden tunnistaminen auttaa jo ennalta estämään kosteusvaurioiden aiheuttamat ongelmat. Kunkin aikakauden talon ominaisuudet on valittu monien erilaisten vaihtoehtojen joukosta.

Kellarit olivat vain kellarikäytössä

Entisajan rakennusohjeissa oli Marit Sivénin mukaan paljon hyvää, vaikka ongelmia on vuosikymmenten saatossa ilmennytkin.

”Onneksi esimerkiksi rintamamiestalojen kellaritilojen mahdolliset kosteusvauriot eivät kuitenkaan yleensä ole aiheuttaneet haittaa asukkaille, koska kellarit olivat pitkään erillisiä tiloja, joissa vain käytiin ja sen jälkeen ovi suljettiin.”

1980-luvulla alkoi yleistyä kellareiden muuttaminen asuintiloiksi.

”Muutostöiden yhteydessä tehtiin joskus lyhytnäköisiä ratkaisuja, joissa ei otettu huomioon vanhan bitumisivelyn ikääntymistä eikä vuosikymmenien maakosteuden vaikutuksia perustuksiin.”

Marit Sivénin kokemuksien mukaan bitumisivelyn keskimääräinen elinkaari on noin 30 vuotta.

”Hyvin yleinen ongelma 1960–1970-luvuilla rakennettujen talojen perustuksissa on juuri bitumisivelyn halkeilu ja sen vedeneristämiskyvyn heikentyminen ja liian hienolla maa-aineksella tehty perustusten täyttötyö.”

Miten valesokkeli korjataan? Lue koko juttu TM Rakennusmaailmasta 3/16.


Rintamamiestalojen kellareiden kosteusongelmiin on useita syitä

$
0
0

Lähes kaikissa 1940–1960-luvuilla rakennetuissa rintamamiestaloissa todetaan kosteutta kellaritilojen lattiassa ja/tai seinien alaosissa. Rakenteissa todettu kosteus on maaperästä rakenteisiin siirtyvää kosteutta.

Syynä kosteuden siirtymiseen ovat salaojien sekä perusmuurin vedeneristyksen toimivuuden puutteet ja rakennuksen ulkopuolella sekä alla käytetyn täyttömaan hienojakoisuus. Kosteus pääsee tällöin nousemaan kapilaarisesti täyttömaassa perusmuurin ja kantavien välisienien alaosiin sekä lattian betonilaattaan.

Rakennuksien alkuperäiset salaojat on yleisesti toteutettu tiiliputkilla (ns. ruukkuputket). Niihin ei ole tarkastuskaivoja, joiden kautta järjestelmää voitaisiin huoltaa tai tarkastaa. Tästä syystä alkuperäiset salaojat ovat tukkeutuneet eivätkä toimi. Lisäksi perusmuurin bitumisivelyllä tehdyt vedeneristykset alkavat ikääntymisen vuoksi yleisesti irtoilla. Niihin tulee aukkoja, jolloin maaperän kosteus pääsee siirtymään rakenteisiin.

Tekninen käyttöikä salaojille on 30–50 vuotta sekä bitumisille vedeneristyksille 20–30 vuotta.

Kosteus voi tiivistyä välipohjarakenteeseen

Yleisimpiä riskialttiita rakenteita kellaritiloissa ovat sisäpuolelta lämmöneristetyt maanvastaiset seinät, joista helpoimmin havaittavia ovat puukoolatut ja sisäpinnalta levytetyt tai paneloidut rakenteet. Maanvastaisilla seinillä voi olla lämmöneristeitä myös tiilisien verhousmuurauksien taustalla sekä ns. Toja-levyjä (lastuvillasementtilevy) rappauksen taustalla. Myös näissä rakenteissa riskit ovat samoja.

Näiden rakenteiden kunnon selvittäminen vaatii yleensä reikien tai aukkojen tekemistä rakenteen sisäpinnan rappaukseen tai tiiliin. Riskinä maanvastaisissa sisäpuolelta lämmöneristetyissä rakenteissa on maaperäkosteuden siirtyminen lämmöneristeisiin tai pintarakenteisiin sekä tilojen ilmankosteuden tiivistyminen lämmöneristyksen taustalle viileämmän rakenteen pintaan. Se voi aiheuttaa kosteus- ja mikrobivaurioita rakenteisiin.

Kellaritilojen ja asuintilojen väliset kivi- ja puurakenteiset (betonirakenne ja yläpuolella purueristys sekä puukoolaukset) välipohjat ovat riskialttiita erityisesti lämmittämättömien tai poikkeuksellisen kosteiden kellaritilojen yläpuolella. Lisäksi rakenteessa on aina riskejä viileillä reunaosilla.

Riskinä on kosteuden tiivistyminen välipohjarakenteeseen erityisesti lämmöneristyksen alapintaan. Mitä kylmempiä kellaritilat ovat, sitä suurempi on rakenteen vaurioitumisen riski.

Jos kellaritilat ovat erityisen kosteita, voi aiheutua vaurioita myös kosteuden siirtymisestä betonirakenteiden kautta yläpuolisiin rakenteisiin.

Koska kosteutta siirtyy maanvastaisien seinien lisäksi myös väliseinien alaosiin ja lattiaan, ovat kaikki tiiviit pinnoitteet (heikosti vesihöyryä läpäisevät) sekä orgaaniset materiaalit näitä rakenteita vasten riskialttiita. Kellaritiloissa havaitaan usein kosteutta ja vaurioita muun muassa muovimatoissa sekä puisissa ovien karmeissa ja listoissa.

Kellaritilojen kiviainesrakenteiset osat ja rakenteet kestävät yleensä kosteusrasitusta ilman rakenteellisia vaurioita, mutta näissäkin rakenteissa pinnoille ja pinnoitteisiin voi syntyä mikrobikasvustoa tai pinnoitteet voivat vaurioitua.

Artikkeli on ilmestynyt TM Rakennusmaailmassa 2/20. Lue koko artikkeli digilehdestä.

Lue lisää: 

Rintamamiestalon tarina

Kosteusvaurioita voidaan joutua etsimään syvältä: ”Vaikeimpia ovat uudet talot”

Kevät paljastaa salaojaongelmat

Nämä seikat paljastavat talosi salaojaongelman

Pientalon rakentamisen ja melun ei tarvitse rikkoa naapurisopua

$
0
0

”Suomessa on meneillään päivittäin satoja räjäytystöitä, joista onneksi vain pieni osa päätyy otsikoihin. Aikoinaan räjäytyksistä liikkui hurjiakin tarinoita, mutta ajat ovat muuttuneet. Nykyään toiminta on hallittua ja säänneltyä”, sanoo Insinööritoimisto Varsinais-Suomen Kalliotekniikka Oy:n aluepäällikkö ja FISE AA-vaativuusluokan tärinäasiantuntija Kimmo Haverinen.

Räjähdysaineet, panosten sytytysvälineet ja työmenetelmät ovat kehittyneet. Kiveä ei syökse ilmoille eikä valmista yritetä kertapamauksella. Yksi räjäytyskohde toteutetaan yleensä niin, että erilliset panokset räjähtävät hyvin pienin välein, jolloin kallio rikkoutuu hallitusti. Ammattitaito on kehittynyt, ja koulutettujen räjäytystyöntekijöiden pätevyys tarkastetaan määräajoin.

Kehityksen harppauksista huolimatta omalla pientaloalueella tai peräti naapuritontilla alkava maarakennusvaihe ymmärrettävästi mietityttää monia. Luvassa on väistämättä hieman tai paljon tantereen tärinää, maamassojen myllerrystä ja isojen työkoneiden aiheuttamaa raskaasti jytisevää liikennettä. Käytännöllisesti tilanteeseen asennoituvat lähiasukkaat pohtivat, miten asiaan voisi valmistautua? Ainakin häiriön kesto ja voimakkuus tekisi mieli tietää tarkkaan ennalta.

Myös omakotirakentaja itse voi stressata, miten tiukille naapurisopu joutuu jo naapuruuden alkumetreillä. Mieli laukkaa läpi kaikki kauhuskenaariot rikki helisevistä lasivitriineistä naapuritalon sokkeliin repeävään railoon. Huoli on ymmärrettävä, sillä useimmille ihmisille omakotitalon rakentaminen on vain kerran elämässä eteen tuleva iso ja kallis urakka. Eteen tulevien monien työvaiheiden ennakointi voi tuntua vaikealta.

Epävarmuutta ja riskejä voi torjua valmistautumalla tontilla alkaviin töihin hyvin ja ennen kaikkea ajoissa. Tekijöiksi palkataan luotettavat ammattilaiset, joiden pätevyydet ja luvat ovat kunnossa.

Pohjatutkimus torjuu vaikeuksia

”Omakotirakennuttajan on syytä hoitaa pohjatutkimukset ja -rakennussuunnitelmat hyvissä ajoin kuntoon, ei siis talopakettitoimituksen painaessa jo päälle. Naapurirakennusten halkeamakartoituksista on tärkeä huolehtia jo ennen kuin urakoitsija on valittu, sillä urakoitsijan saapuessa työmaalla on jo täysi vauhti päällä”, korostaa Haverinen.

Pohjatutkimus on tärkeä vaihe ja samalla hyvä tapa välttää vaikeuksia. Pohjarakennussuunnittelija määrittelee sen perusteella, tarvitaanko esimerkiksi kaivannon tukemista. Pohjatutkimusten kattavuuden kanssa ei kannata nuukailla, sillä väärästä paikasta säästäminen voi kostautua. ”Yllätyskallio” esimerkiksi tulevan autotallin paikalla viivästyttää rakentamista, rakentamisessa viivästykset ketjuuntuvat ja silloin palaa myös rahaa.

”Pohjatutkimuksen tutkimuspisteitä kannattaa varata kaikkialle, missä tontilla jotain rakennetaan tai kaivetaan. Silloin ei tule rakentamista viivästyttäviä kalliita yllätyksiä eli budjetti sekä aikataulu pitävät paremmin.”

Pelkästään kallioiset ja kiviset tontit eivät ole pohjatutkimuksen tarpeessa. Erityisesti pehmeiden maa-ainesten alueilla on huomioitava myös pohjavesi. Syvä kaivanto voi alentaa pohjaveden pintaa myös naapuritalojen alla. Painumien välttämiseksi asia on huomioitava pohjarakennussuunnittelijan ohjeiden mukaan.

Hyvä ennakointi ehkäisee kiistoja

”Parhaiten louhintaprosessi alkaa, kun rakennuttaja tiedottaa hyvissä ajoin tulevasta työstä, aikataulusta ja laajuudesta. Kartoitukset suorittava (FISE-pätevyyden saanut) tärinäasiantuntija ottaa yhteyttä työmaan ympäristön kiinteistöihin ja sopii halkeamakartoitusajat. Hän myös arvioi tarpeellisen määrän mittauspisteitä työmaan ympäristöön ja sopii mittalaitteiden asentamisesta halkeamakartoituksen yhteydessä.”

Myös pehmeiden maiden alueilla rakennettaessa naapurirakennusten halkeamakartoitukset ja tärinämittaukset ovat tärkeitä. Ne on tehtävä ennen kuin yksikään iso työkone tai kuorma-auto liikkuu työmaalla.

Kun tarvittavat mittaukset on tehty, louhintaurakoitsija saa tiedon naapurirakennuksien tärinäkestävyydestä ja tärinän raja-arvoista. Tärinämittaustuloksia seurataan työn edetessä useimmiten etäluettavien mittarien avulla. Kun tärinää aiheuttavat työt ovat ohi, vuorossa on naapuritaloissa tehtävä jälkitarkastus.

”Aikainen tiedottaminen ja ennakoiva toiminta ehkäisevät turhia naapuruuskiistoja.

Viime hetkellä naapurit tavoittava tieto tulevasta työmaasta ja halkeamakartoituksista aiheuttaa kireyttä ja aikatauluongelmia. Tyypillisesti kiistaa syntyy myös tontin kaivuu-, louhinta- ja täyttömassoista. Tämän rakennuttaja välttää mittaamalla ja arvioimalla massat huolellisesti.”

Todettua haittaa ja mutu-häiriötä

Ihmiset tekevät virheitä ja vahinkoja syntyy myös ammattilaisille. Entä jos oman talon sokkeliin syntyy äkkiä halkeama naapuritontin työmaan takia?

”Vauriot kannattaa valokuvata ja havaintoaika kirjata. Sitten otetaan yhteyttä halkeamakartoituksen suorittaneeseen konsulttiin, työmaalla toimivaan urakoitsijaan tai rakennuttajaan. Tyypillisesti asia pyritään selvittämään pian.”

”Omakotityömaan vahingoista vastaa ensisijaisesti louhintaurakoitsija. Mikäli urakoitsija ei huolehdi vastuustaan, se jää viime kädessä rakennuttajalle. Onkin erityisen tärkeää huolehtia siitä, että rakennuttajan hankkeeseen kytkemät urakoitsijat ja yritykset ovat hoitaneet talous-, vero- ja vakuutusasiansa kunnolla ja että heillä kaikki tarvittavat luvat ja pätevyyden kunnossa”, Haverinen korostaa.

Jos louhinta- ja maarakennustöiden aiheuttama häiriö ei ole silmillä havaittavaa, syntyy helposti vääntöä. Vastakkain on kaksi vaihtoehtoa: onko kyseessä mitattu haitta vai mutu-häiriö?

Ihmiset ja eläimet ovat erittäin herkkiä aistimaan tärinää. Aistimiskynnys on murto-osa siitä, joka edes teoriassa voisi aiheuttaa rakenteisiin vaurioita. Herkkyys aiheuttaa kuitenkin helposti suuriakin tunteita.

”Tärinän inhimillinen haitta tiedostetaan Suomessa, mutta sille on hyvin vaikea asettaa raja-arvoja. Aistimus ja siitä seuraava reaktio ovat eri ihmisillä hyvin erilaisia. Tärinä ei myöskään aiheuta esimerkiksi kovan äänen tavoin fyysisiä vaurioita, joten raja-arvojen laatiminen on vaikeaa”, sanoo Kimmo Haverinen.

Artikkeli on ilmestynyt TM Rakennusmaailmassa 4/20.

Ensimmäinen oma talo rakenteille: Mieluummin itse rakennettu kuin talopaketti

$
0
0

Kun nuoripari päättää aloittaa talon rakentamisen, niin mistä se alkaa? Tässä tapauksessa suuremman asunnon tarve oli liikkeellepaneva tekijä.

”Haluttiin enemmän tilaa ja yksi kylpyhuone lisää”, pariskunta kertoo.

Aluksi mielessä oli etsiä vanha rivitalo tai paritalon puolikas, mutta mitä enemmän he perehtyivät tarjontaan, sitä epävarmemmalta sopivan asunnon löytyminen alkoi vaikuttaa. Pääkaupunkiseudulla myynnissä olevien asuntojen historiasta ei monissa tapauksissa saanut oikein mitään selvää eikä satunnaisten kuntotarkastusraporttien lisäksi löytynyt oikein minkäänlaisia dokumentteja. Raporttien mukaan kohteissa oli useimmiten jotakin vikaa, jota ei ollut korjattu. ”Yksinkertaisesti alkoi hirvittää, että pitäisi laittaa paljon rahaa kiinni ja entä jos kohdalle sitten osuukin jokin täysi pommi”, he kertovat.

Niinpä ajatukset alkoivat vähin erin kääntyä siihen suuntaan, että jospa kuitenkin uusi ok-talo. Silloin ainakin tiedettäisiin, mistä maksettaisiin. Ja lisäksi omakotiasuminen näyttäytyi tutkimustiedon valossa edulliselta asumismuodolta.

Tontti kaupungilta

”Tontin hankkimisestahan se oikeasti alkoi. Osallistuimme Espoon kaupungin tonttiarvontaan ja sattui sitten tulemaan kohtuullisen hyvä numero, jolla pääsimme valitsemaan tonttia hyvässä vaiheessa. Tarjolla oli neljä kiinnostavaa tonttia, joista saimme oikeastaan juuri sen josta olimme alun perinkin eniten kiinnostuneita. Jos sitä ei olisi saatu, ei varmaankaan olisi ryhdytty rakentamaan”, pariskunta kertoo.

Molemmat ovat asuneet koko ikänsä Espoossa. Tontin hankintaa mietittiin siltä pohjalta, missä oikeastaan haluttaisiin asua – missä olisi koulut ja palvelut lähellä, mutta ei kuitenkaan oltaisi missään ydinkeskustassa. Kalleimmassa Espoossa ei, mutta kuitenkin mielellään ”stabiilissa” ympäristössä eli sellaisessa, jossa ei ole odotettavissa hintojen romahdusta. Nyt tontti saatiin Lintuvaarasta, joka on rauhallista perinteistä omakotialuetta. Sieltä on hyvät liikenneyhteydet ja halutut palvelut lähellä.

”Katselimme kyllä myös tonttitarjontaa yksityiseltä puolelta, mutta sopivaa ei ollut tarjolla. Tonttien koot ja siten myös hinnat olivat suuria, tai sitten olisi pitänyt harkita sijaintia toivotun alueen ulkopuolelta”, nuoripari sanoo.

Seuraavaksi oli ryhdyttävä miettimään, millainen talo halutaan. Ensin tietenkin tutkittiin tavallisia talopaketteja, mutta niiden suhteen kiinnostus laantui melko pian – tuntui, että keneltäkään ei olisi saanut sellaista huonetilaohjelmaa, mitä pariskunta toivoi. Talomyyijllä tuntui olevan päällimmäisenä vain pyrkimys lyödä kaupat lukkoon eikä kuunnella ostajaehdokasta. Monien arkkitehtitoimistojen kauppatapa puolestaan ihmetytti: kuinka monelle ensikertarakentajalle ”kolme vedosta ja se on sitten siinä” -ajattelutapa oikeasti voi toimia? Tälle pariskunnalle ei ainakaan.

Pohdittavaa riitti myös runkomateriaalin suhteen. Vaikka valinta kallistui nopeasti kiviaineksien puoleen, on niissäkin todella paljon vaihtoehtoja. Tehdäänkö täystiilitalo, Porotherm-kennoharkkotalo, Siporex-talo, valuharkkotalo, muurattu harkkotalo vai mitä?

Kokenut suunnittelija auttoi

Samaan aikaan oli löydettävä myös sekä pääsuunnittelija että urakoitsija, kun talotehtaan avaimet käteen -projektia ei ollut harkittu.

Tuttavan kautta he tutustuivat kokeneeseen asuntosuunnittelijaan, arkkitehti Kaisa Vepsäläiseen, jonka kanssa keskusteltuaan pariskunta koki, että suunnittelu olisi hyvissä käsissä ja lopputuloksena olisi heidän toiveidensa mukainen talo.

”Kaisan lähtökohta oli ihan erilainen kuin muilla tapaamillamme suunnittelijoilla – hän selvästi alkoi tehdä meille kotia, eikä luomaan arkkitehtuuria. Tarkoitushan oli tehdä meille riittävä talo eikä mahdollisimman suurta”, pariskunta sanoo.

”Tämä nuoripari oli poikkeuksellisen paneutunut hankkeeseen. He olivat jatkuvasti ajan tasalla, selvillä tilanteesta niin suunnittelun kuin ihan omien toiveidensakin suhteen. He miettivät sitä, mitä oikein haluavat taloltaan ja kuinka toiveet parhaiten toteutuisivat. Paras esimerkki tästä on se, että meillä oli pohjapiirrokset työstetty jo pitkälle valmiiksi, kun he päättivät vaihtaa kerrosten paikkaa. Keittiö ja oleskelutilat siirrettiin yläkertaan, makuuhuoneet alakertaan”, Kaisa Vepsäläinen kertoo.

Päätös oli Vepsäläisenkin mielestä lopulta oikein hyvä, vaikka aluksi hän hämmästelikin sitä miten näin suuri muutos tehdään jo lähes valmiisiin suunnitelmiin.

”Ehkä se onkin vähän vanhanaikaista ajattelua, että keittiön olisi sijaittava aina alakerrassa jotta vältyttäisiin kauppakassien kantamiselta portaissa. Suuri osa ihmisistä asuu kerrostaloissa joissa ei ole hissiä ja kassien kantaminen on arkipäivää. Joka tapauksessa vaihdolla saatiin oleskelutiloihin lisää väljyyttä ja rauhaa. Tämä kuvaa hyvin sitä, miten tarkasti he paneutuivat suunnitteluun”, Kaisa Vepsäläinen selostaa.

Tontti jolle talo suunniteltiin on pieni, 658 neliötä ja rakennusoikeutta on 165 neliötä. Pk-seudun tontiksi se on harvinaislaatuisesti tasamaata. Tontilla on myös tyhjää tilaa Vantaan suuntaan, vapaita näkymiä. Kadun puolelle melu- ja näkösuojaa antaa talousrakennus, jonka sivuun onkin tulossa tontin paras, etelälounaiseen aukeava oleskelupaikka.

Valo ja tila lähtökohtina

Tiedettiin että talo on tehtävä kahteen kerrokseen. Se sijoitettiin tontille siihen, mihin se oli sijoitettavissa.

”Rakennusvalvonta edellytti, että pihassa pitää mahtua kääntämään auto. Ei riittänyt että pihasta olisi voinut ajaa etuperin pois. Talo jouduttiin tämän vuoksi siirtämään syvemmälle tontilla kuin alunperin ajateltiin”, Kaisa Vepsäläinen kertoo.

”En ole suunnittelussa niinkään kiinnostunut detaljeista, vaan siitä, tuleeko valo tilaan oikein, ovatko näkymät kauniita ja tilat kalustettavia. Ikkunat ovat enimmäkseen kiinteitä, vain keittiöön tulee pieni avattava ikkuna. Varsinkin toisen kerroksen ikkunat ovat korkeita ja olohuone jatkuu visuaalisesti terassille.”

Yksi esimerkki siitä, mitä Vepsäläinen tarkoittaa valon tulemisella tilaan oikein, löytyy alakerrasta: makuuhuoneiden ovet avautuvat tarkoituksella sisäänpäin – valo tulee käytävään oviaukkojen kautta.

Tilaohjelma syntyi luontevasti ja lähes kuin itsestään. Pariskunnalla ja arkkitehdilla oli samansuuntainen näkemys siitä, mitä talosta voisi tulla.

”Kyllä siinä on mukavasti väljyyttä ja ilmavuutta. Varsinkin toisen kerroksen keittiö-ruokailu-oleskelutila sekä halli-työhuone/kirjasto muodostavat riittävän väljän ja rauhallisen ympäristön ja alakerrassakin makuuhuoneet ja pesutilat ovat nekin aivan siistissä järjestyksessä”, Vepsäläinen sanoo.

Yleensähän arkkitehti valitsee tai vähintään ehdottaa talon julkisivumateriaalit, mutta tässä tapauksessa rakentajapariskunta toi Kaisalle Wienerbergerin Belgian-valikoimasta alun perin lähtöisin olevat matalat erikoispoltetut tiilet. ”Olemme valinneet julkisivumateriaalin, sopiiko se sinulle”, he kysyivät.

”Tämäkin osoittaa, että he ovat selkeästi tekemässä omannäköistä taloa, kotia itselleen pitkäksi aikaa. Heillä on järkeviä ajatuksia, mutta tietty määrä myös ylellisiä yksityiskohtia kuten esimerkiksi terassille suunniteltu poreallas”, Kaisa kiittelee.

”Se on selkeästi moderni kaupunkitalo, joka voisi sijoittua hyvin tiiviiseenkin kaupunkirakenteeseen. Se on kaunis, tasapainoinen, silmää miellyttävä ja toimiva sekä sisältä että ulkoa eikä siinä ole kikkailtu millään – romantiikka on karsittu. Tämä on myös ensimmäinen suunnittelemani kohde, jossa on todella edistyksellistä talotekniikkaa. En ole aiemmin suunnitellut passiivienergiatason taloja. Tekniikka saatiin kuitenkin luontevasti sovitettua taloon, plaaneja ei tarvinnut paljonkaan muokata vaan selvittiin pienellä seinien siirrolla”, Kaisa Vepsäläinen kuvailee taloa.

”On hienoa, että on nuoria, joilla on tyylitajua ja hyvää makua. Minä ymmärsin tilaajia ja he minua, ja rakennusvalvontakin toimi yhteistyökykyisesti.”

Osaava rakentaja

Talon rakentajaksi löytyi osaavaksi ja vastuuntuntoiseksi tiedetty Rakennus Oy J. Koivulan Janne Koivula, jolla on kaikki myös Espoon tiukalle rakennusvalvonnalle kelpaavat pätevyydet. Janne toimii myös vastaavana työnjohtajana. Pariskunta tutustui sekä Jannen työnjälkeen että hänen kanssaan rakentaneiden kokemuksiin, aivan niin kuin kannattaa tehdäkin.

Rakennusmateriaaliksi valikoitui lopulta EPS-muottivaluharkko.

”Näimme niitä ensi kerran käydessämme joillakin rakennusmessuilla ja silloin naureskelimme, että eihän kai kukaan tuollaisista legopalikoista rakenna”, pariskunta muistelee huvittuneena.

FinnEPS -muottivaluharkko on osoittautunut näppäräksi rakennustavaksi. Harkossa on 320 mm:n EPS-kuori, 140 mm:n betonivalu ja 80 mm:n EPS-sisäkuori. Varastoon ja tukimuureihin tulevassa 200 mm:n harkossa on 50 mm + 100 mm betoni + 50 mm. Harkon materiaali on solupolystyreeni, joka on itsestään sammuvaa ja siten paloturvallista.

Nämä EPS-muottivaluharkot valmistetaan nimensä mukaisesti Suomessa, suomalaisesta raaka-aineesta. Niille luvataan markkinoiden paras lämmöneristyskyky, U-arvo 450 mm:n harkolla on 0,09. Yksi muottivaluharkon merkittävistä eduista on se, että sillä saadaan aikaan jatkuva, tiivis seinä jossa ei ole ilmavuotoja esimerkiksi seinän ja lattian liitoskohdassa. EPS-harkko on helppo roilottaa sähköputkituksia varten, se on kevyt käsitellä työmaalla ja yksinkertaista työstää. Raudoitukset on myös helppo asentaa.

Muottivaluharkkotalon ”kokoamiseen” käytetään tässä tapauksessa Abson muoviruuveja, joilla kiinnitetään niin routaeristeet, valun tuet kuin ikkunan- ja ovien karmit. Ruuvit takasivat Janne Koivulan mukaan myös sen, että harkot pysyivät betonivaluissa suorina. Ruuvit ovat kaiken lisäksi uudelleenkäytettäviä liimauksen jälkeen. Kantavat väliseinät tehdään Lakan Betonin MH-150 -muottiharkoista, kevyet väliseinät Lakan väliseinäharkoilla. Välipohjaksi tulee liittolaatta.

”Halusimme talon, joka olisi terveellinen ja turvallinen eikä olisi altis kosteus- ja homevaurioille. Ja mahdollisimman pitkäikäinen, ei nyt mitään sadan vuoden taloa lähdetty tavoittelemaan mutta loppuelämän talo kuitenkin oli tarkoitus tehdä. Ja että sen arvo toivottavasti ainakin pysyisi ellei nousisi”, pariskunta kertoo.

Artikkeli on julkaistu TM Rakennusmaailmassa 4/20. Sarjan seuraava osa ilmestyy TM Rakennusmaailmassa 7/20 (23.7.20)

Haju paljasti: 1970-luvun rivitalo valesokkelissa piili rakennevaurio

$
0
0

Asuntokaupan kuntotarkastus aloitetaan yleensä omistajien alkuhaastattelulla. Siinä tulee usein esille käytössä havaittuja ongelmia. Nytkin selvisi, että omistajat ovat ajoittain havainneet poikkeavaa hajua makuuhuoneessa ja epäilivät sen johtuvan ilmanvaihdon niukkuudesta. Kuntotarkastusta tehtäessä havaittiin juuri makuuhuoneessa lievää mikrobitoimintaan viittaavaa hajua lattian ja seinien liittymää tarkasteltaessa, mutta huoneessa ei muuten haissut mitenkään poikkeavalta.

Kuntotarkastuksen alussa tarkasteltiin piirustuksia ja niistä nähtiin, että ulkoseinien ja perustuksien liittymässä on käytetty aikakaudelle tyypillisesti ns. valesokkelia, joka on riskialtis rakenne. Piirustuksista havaittiin myös, että ulkoseinän ja alapohjan liitos ei ole todennäköisesti tiivis, jolloin liitoksen kautta voi päästä siirtymään huoneilmaan hajuja sekä epäpuhtauksia alapohjan alapuolelta.

Lisäksi piirustuksista selvisi, että rakennuksessa on alun perin ollut tasakatto, joka on muutettu myöhemmin harjakatoksi.

Valesokkelirakenteessa riskinä on maaperän kosteuden siirtyminen seinän alaosan puurakenteisiin ja eristeisiin, jotka voivat pahimmassa tapauksessa sijaita rakennusta ympäröivän maanpinnan alapuolella. Lisäksi rakenteessa vaurioitumisriskiä usein lisää seinärakenteen alaosan tuulettumisen puutteellisuus. Korkea ja pitkäkestoinen kosteusrasitus voi aiheuttaa puurakenteisiin paitsi hometta, myös lahovaurioita.

Kyseisessä rakennuksessa oli ulkopuolelta uusittu puutteiden vuoksi mm. salaojat ja perusmuurin ulkopinnan vedeneristys, jolloin perustusrakenteisiin sekä ns. valesokkelirakenteeseen kohdistuva kosteusrasitus on pienentynyt merkittävästi.

Mikrobitoimintaan viittaavaa hajua

Kuntotarkastuksessa ei löytynyt ulkoseinien sisä- tai ulkopinnoilla kosteuteen tai vaurioihin viittaavia jälkiä tai havaittu kosteudentunnistimella kosteutta seinien sisäpinnoilla.

Ulkoseinän alaosaan porattiin rasiaporalla reikä rakenteiden toteutustavan ja kunnon tarkastamiseksi. Avauksen kohdalta todettiin, että ulkoseinän puurakenteet ovat maanpinnan tasolla, jolloin rakenteessa on riski maaperän kosteuden siirtymisestä ulkoseinän rakenteisiin. Lisäksi riski kosteuden siirtymisestä maaperästä ulkoseinärakenteisiin on ollut vielä suurempi ennen salaojituksen uusimista. Rakenneavauksen kohdalla ei kuitenkaan havaittu näkyviä jälkiä vaurioista tai kosteudesta, mutta mikrobitoimintaan viittaavaa hajua kyllä.

Rasiaporalla tehdystä avauksesta ei yleensä päästä eikä tässäkään tapauksessa päästy tarkastamaan rakenteen riskialtteinta kohtaa, eli alaohjauspuun alapintaa. Myöskään ulkoseinän ja alapohjan betonilaatan liitoksen toteutusta ja tiiveyttä ei päästy tarkastamaan pienestä avauksesta. Näistä syistä ulkoseinien alaosiin suositeltiin kuntotarkastuksessa jatkotutkimuksia.

Yläpohjassa odotti harmittava yllätys

Yläpohjaa tarkastettaessa havaittiin, että harjakaton alle jätettyä vanhan tasakaton bitumikermikatetta ei ollut avattu ja eikä rakenteessa ollut tuuletusaukkoja reunoilla. Yläpohjarakenteiden tuulettumisen selvittämiseksi avattiin vanhaa katetta yläpohjasta.

Yläpohjan lämmöneristeiden ja katteen alapuolisen laudoituksen välillä ei ollut tuuletusrakoa. Koska tuuletusrako puuttuu lämmöneristeen ja vesikatteen välillä, on rakenne riskialtis.

Yksittäisestä pienestä avauksesta ei voitu todeta rakenteen kuntoa riittävän laajasti ja rakenteeseen suositeltiin kuntotarkastuksessa lisätutkimuksia.

Tarkempi kuntotutkimus

Ulkoseinien alaosien rakenteiden kuntoa sekä havaitun hajun syytä tutkittiin kuntotarkastuksen jälkeen rakenteiden kuntotutkimuksilla, joissa seinärakenteita avattiin laajemmin sekä rakenteista kerättiin materiaalien mikrobinäytteitä.

Kuntotutkimuksissa avattiin ulkoseinän alaosan sisäpinnan levytystä huoneiston molemmilla sivuilla. Avauksien kohdilta irrotettiin pala alaohjauspuuta, jotta alaohjauspuun alapintaa päästiin tarkastelemaan. Ulkoseinän ja alapohjan betonilaatan liittymässä todettiin rako, joka ulottuu alapohjan alapuolisiin hiekkatäyttöihin saakka.

 

Rakenteista ei löytynyt kosteuteen tai vaurioihin viittaavia jälkiä, mutta avauksien kohdilla sekä materiaaleissa oli mikrobitoimintaan viittaavaa hajua. Ulkoseinän puurakenteissa tutkimuksen aikana mitatut kosteudet olivat tavanomaisella tasolla.

Ei voitu todeta, aiheutuiko havaittu mikrobitoimintaan viittaava haju ulkoseinän ja alapohjan liittymän kautta kulkeutuvista epäpuhtauksista vai olivatko myös ulkoseinän alaosan rakenteet vaurioituneet. Tämän selvittämiseksi ulkoseinärakenteista kerättiin mikrobinäytteitä materiaaleista ja näissä todettiin runsaasti mikrobikasvua.

Ulkoseinän alaosan mikrobikasvu on havaintojen sekä kosteusmittauksien tuloksien perusteella syntynyt ennen rakennuksen ulkopuolella suoritettuja korjauksia, mutta mikrobivaurioiden korjaaminen vaatii vaurioituneiden materiaalien poistamista, vaikka rakenteet ovat kuivuneet.

Ulkoseinien alaosien vaurioiden sekä rakenteiden tiiveyden puutteiden korjaamiseksi ulkoseinien alaosien puurakenteet sekä lämmöneristeet purettiin ja uudessa rakenteessa seinän alaosa on tehty kiviaineksista.

Korjauksen yhteydessä alapohjan betonilaatan ja uuden ulkoseinän kivirakenteen liitos tiivistettiin vedeneristysmassalla sekä vahvikenauhalla.

Yläpohjarakenteita tutkittiin avaamalla rakenteita yhdestä kohdasta reilusti. Se tehtiin huoneistojen välisen seinän vierestä, koska vesikatolla oli havaittu puutteita vesikaton ja pellityksien liittymässä tällä kohdilla. Yläpohjassa havaittiin kosteuteen viittaavia jälkiä rakennuspapereissa sekä silmin näkyvää mikrobikasvua puurakenteissa. Näkyvät kosteusjäljet ja vauriot rakenteissa olivat aiheutuneet vesikaton paikallisesta vuodosta katteen ja pellityksen liitoskohdassa.

Tämän lisäksi kerättiin mikrobinäytteitä osalta, joka ei ollut kastunut vesikaton vuodosta. Niiden perusteella todettiin yläpohjan lämmöneristeiden yläosien vaurioituneen. Vaurioituminen oli aiheutunut rakenteen tuulettumisen puutteista. Yläpohjan korjaukset toteutettiin avaamalla vanha vesikate yläpohjatilasta ja poistamalla lämmöneristeet. Vuotokohdalla korjauksessa uusittiin lisäksi sisäkaton levyjä ja rakennuspaperi vaurioituneilta osiltaan. Lisäksi yhdessä yläpohjan puupalkissa havaittu mikrobikasvusto poistettiin höyläämällä.

1970-luvun rakennuksista lähes puolessa valesokkeli

Raksystems Insinööritoimisto Oy:n viime vuosina tekemistä 16 000 asuntokaupan kuntotarkastuksesta noin 2 300 tehtiin 1970-luvulla rakennettuun taloon. 1970-luvun kohteista noin 40 %:ssa on ollut valesokkelirakenne ja niistä noin 20 %:ssa on todettu rakenteen merkittävä korjaus- tai uusimistarve. Lisäksi noin kolmannekseen kohteista on suositeltu laajempia tutkimuksia kunnon selvittämiseksi.

Tarkastetuista 1970-luvun taloista hieman alle 20 %:ssa on tasakatto ja näistä taloista noin 15 %:ssa on todettu korjaus- tai uusimistarve yläpohjan rakenteissa sekä lisätutkimuksia on suositeltu noin kahteen kolmasosaan kyseisistä rakennuksista.

Rakenteiden vaurioiden määrässä tulee huomioida, että kuntotarkastus suoritetaan pääosin rakenteita rikkomattomin menetelmin ja riskialttiita rakenteita avataan ainoastaan yksittäisiltä kohdilta.

Artikkeli on julkaistu TM Rakennusmaailmassa 5/20.

Valuperustus on suosituin pientalon perustamistapa

$
0
0

Lahtelaiselle pientaloalueelle kohoaa uusia koteja. Perustusolosuhteet tasamaan tonteilla ovat kaikin puolin oivalliset. Perustukset on voitu valaa ongelmitta. Perustusnäytökseen ovat tulleet silmä kovana viimeistelytyötä seuraamaan myös lähiseudun omakotirakentajat, jotka etsivät omaan hankkeeseensa perustuksia urakoivaa yritystä.

”Hirsitalorakentaja tuossa juuri halusi keskustella betoniperustuksista”, Perustava Oy:n toimitusjohtaja Markku Nenonen kertoo tyytyväisenä.

Valuperustukset ovat edelleen suosituin pientalojen perustamistapa.

”Ylivoimainen enemmistö uusien pientalojen perustuksista tehdään valuperustuksella – tosin me puhumme betoniperustuksista”, Nenonen huomauttaa.

”En tiedä yhtäkään talotoimittajaa, joka olisi valinnut konseptiinsa jonkin muun perustustavan.”

Siihen on syynä raha. ”Kovalla tasamaan tontilla paikallavalettava betoniperustus on ylivoimaisesti kustannustehokkain”, Nenonen vahvistaa.

Rinnetontille Perustava tuo betonielementtiperustukset omalta tehtaaltaan Lammilta.

Vantaan Korsoon rakennetaan Jetta-taloa lohkotulle kirvesvarsitontille. Perustusolosuhteet eivät ole yhtä ihanteelliset kuin Lahdessa, sillä maaperä on pehmeä, kuten pääkaupunkiseudulla ja rannikolla kovin usein. Perustava urakoi talolle tuulettuvat paalu- ontelolaattaperustukset 10–11 metrin pituisten teräspaalujen varaan. Saumavaluissa ei pitkään nokka tuhise. Täyttöjen valmistuttua työmaa on valmis elementtitoimituksia varten.

 

Perustusurakointi ammattimaistui

Suomalaisen omakotirakentajat eivät enää aikoihin ole valaneet talonsa perustuksia itse appiukon avustuksella. Perustusten suunnittelu ja urakointi sisällytetään yhä useammin talotoimitukseen, vaikka maarakennus siihen vielä harvoin kuuluukaan.

Nykyisin pientalojen perustusten toteuttamisesta vastaavat perustusten suunnitteluun ja urakoitiin erikoistuneet yritykset. Monet tarjoavat kokonaistoimituksia joko talotoimittajan kautta tai myös suoraan omakotirakentajille.

Tällaisia yrityksiä ovat esimerkiksi koko Suomessa toimivat Perustava Oy sekä A-Perustus Oy ja Etelä-Suomeen keskittyvä Perustus-Ässä Oy.

Kokonaistoimituksia suunnittelusta alkaen myös pientaloasiakkaille tarjoavan perustusurakointiin erikoistuneen yrityksen perustaminen on ollut kannattavaa. Omakotitalo- ja paritalokohteiden lisäksi tällaisia pientalokohteita ovat yritysten silmissä myös rivitalot ja niitä rakennetaan suhdanteista riippumatta suhteellisen tasaiseen tahtiin.

Parhaat yritykset ovat menestyneet hyvin ja kasvaneet nopeasti.

Nykyisin alalla ovat omakotirakentajan onneksi jopa ostajan markkinat. Perustus-Ässän toimitusjohtajan Perttu Korhosen mukaan kohteet ovat hyvin kilpailtuja.

”Viimeisen neljän vuoden kuluessa kilpailu on kiristynyt huomattavasti.”

Tarkkaan hiottu prosessi

Perustukset toimitetaan tontille yleensä valmiiksi suunniteltuna. Omakoti–rakentajalla on harvoin omaa perustussuunnittelijaa, eikä sitä projektin ulkopuolelta kannata hankkiakaan. Esimerkiksi Perustavalla on parikymmentä perustussuunnittelijaa.

Perustusurakointi on tehokasta toimintaa ja urakoitsijat ovat kehittäneet sen huippuunsa. Muotteja ei rakennella työmaalla päivätolkulla. Muuntuvat muottikalustot ovat siirrettäviä ja niiden sisään asennetaan valmisraudoite.

Valettujen perustusten kuivumista ei tarvitse pitkään odotella. Käytännössä kovettuminen riittävään lujuuteen tapahtuu muutamassa päivässä.

”Puutaloelementit painavat niin vähän, ettei se muodostu rajoitteeksi”, Nenonen huomauttaa.

Pienillä tonteilla valumuotteja ei oikein mahdu varastoimaan, joten käytännössä ne voidaan tuoda tontille ja niitä alkaa nostaa paikalleen, kun maarakentaja on tehnyt työnsä. Ammattilaiselta se sujuu päivissä.

Perustava tarjoaa myös maarakennuksen, jolloin rakentajan on mahdollista saada koko runkotoimitusta edeltävä vaihe yhdellä kiinteähintaisella sopimuksella. Itse perustus pyritään valamaan kolmisen viikkoa ennen talopaketin saapumista tontille.

Yhä enemmän paalutuksia

Vaikka erityisesti pääkaupunkiseudulla paaluperustukset ovat arkipäivää, maanvaraiset valuperustukset ovat edelleen suurimmassa osassa Suomea yleisin tapa perustaa.

A-Perustus Oy:n myyntijohtaja Ari Ilvesluoto kertoo, että yrityksen toteuttamista pientalojen valuperustuksista maanvaraisia on valtaosa, 80-90 prosenttia.

”Toimimme ympäri Suomen. Vain pääkaupunkiseudulla ja Tampereen keskustan seutuvilla paaluperustusten osuus on merkittävä.”

Nenonen kärjistää, että erityisesti tiiviisti jo valmiiksi rakennetuilla alueilla on jäljellä enää jämätontteja ja ”toisten takapihoja”, joille ennen ei olisi tullut mieleenkään rakentaa. Myös meren rannalla on paalutettavia alueita ja Pohjanmaalla sisämaastakin löytyy yllättävän paljon pehmeitä peltotontteja.

Mieluitenhan omakotirakentaja välttyisi yllättävältä rahanmenolta, eivätkä kaikki ole etukäteen varautuneet pehmeään maaperään. Nenosen mukaan kuitenkin esimerkiksi Tuusulassa, Keravalla tai Järvenpäässä paaluperustuksia osataan jo odottaa.

Jos tontti on soraharjualueella, tieto voi tulla ikävänä yllätyksenä.

”Paaluperustuksia kyllä pelätään turhaankin. Niissä on hyvätkin puolensa”, Nenonen lohduttaa.

”Niiden myötä taloon saadaan turvallinen, kantava alapohja ja säästetään samalla kaivuukustannuksissa.”

Urakoitsijaa etsimässä

Omaan hankkeeseen urakoitsija löytyy usein puskaradion kautta.

”Suomalaisista tulee sosiaalisia viimeistään siinä vaiheessa, kun he alkavat rakentaa,” Nenonen naurahtaa.

Uusilla pientaloalueilla kannattaa katsella naapuritonttien ammattilaisten autoista yhteystietoja ja kysellä rakentajan kokemuksia. Moni pienrakentaja kysyy suosituksia myös talotoimittajalta tai vastaavalta työnjohtajaltaan. Myös somesta löytyy paljon tietoa.

Urakka kannatta tietysti kilpailuttaa, mutta miten sen osaisi tehdä oikein?

Luotettavaa tarjousta on vaikea antaa, jollei ole tontilla edes käynyt.

”Pyrimme käymään tapaamisessa jokaisen asiakkaan tontilla. Silloin näemme, onko tontilla yllätyksiä, jotka vaikuttavat esimerkiksi ontelolaattojen asennuksiin tai betoniauton pääsyyn tontille”, Korhonen kertoo.

Aina silloin tällöin niitä yllätyksiä Korhosen mukaan vastaan tulee.

Tarjouspyynnössä on esimerkiksi ollut mukana tasamaalle tarkoitetun talon julkisivukuvat, vaikka kyseessä on rinnetontti.

”Maaperätutkimuksen pintavaaituksista näkisimme, että perustuksista on tulossa korkeammat.”

”Maaperätutkimuksen merkitystä ei muutenkaan voi liikaa korostaa. Maaperän laatua ei voi tonttia päältä päin katselemalla päätellä. Perustussuunnittelua ei voi ilman maaperätutkimusta tehdä, ellei tontti ole puhdasta kalliota”, Korhonen jatkaa.

Vain sisällöllisesti yksilöidyt tarjoukset ovat vertailtavissa.

Ilvesluoto neuvoo tarkistamaan yritysten taloustiedot.

”Paljon virheitä tekevän yrityksen on vaikea kasvaa. Yrityksen tulos, kannattavuus ja kasvu kertovat, että työssä on onnistuttu.”

”On hyvä, jos perustusyrityksellä on oma suunnittelu, suunnittelijat lähellä myyjiä ja alustavia laskelmia perustuksista pystytään tekemään nopeasti. Näin tarkempi tarjous voidaan antaa jo ennen suunnittelua”, Ilvesluoto huomauttaa.

”Yritys myös tietää parhaiten, minkä korkuiset perustukset kannattaa tehdä ja esimerkiksi osaa optimoida perustukset vastaamaan muottikalustoa. Näin saadaan kustannustehokkaat ratkaisut nopealla aikataululla.”

Dokumentit kunnossa

Talo seisoo perustustensa varassa. Väärän kokoisille perustuksille elementtejä ei tietenkään voi asentaa ja huonot perustukset merkitsevät myöhemmin isoja ongelmia.

”Urakoitsija kantaa vastuun siitä, että perustukset ovat oikeanlaiset ja mittatarkat. Jolleivat ne sitä ole, urakoitsijan on ne korjattava”, Korhonen painottaa.

Mitä tarkemmin kaikki mitataan ja dokumentoidaan, sitä turvallisemmalla mielellä kaikki osapuolet voivat urakan jälkeen olla.

Dokumenteista on helppo jälkikäteenkin tarkastaa, mitä on sovittu, mitä tehty ja mikä on mahdollisesti voinut mennä pieleen, mikäli näin onnettomasti on käynyt. Esimerkiksi Perustava dokumentoi aina tehdyn työn ja käytetyt materiaalit sähköisesti. Asiakas saa dokumentit ja valokuvat käyttöönsä osana perustustoimitusta.

Perustus-Ässä toimittaa mittapöytäkirjat asiakkaalle, joka puolestaan toimittaa ne talotoimittajalle. Yrityksellä on omat mittamiehensä, mutta erityisen haastavissa kohteissa käytetään myös ulkopuolisia.

”Silti korot ja mitat tarkistetaan myös itse”, Korhonen kertoo.

Artikkeli on julkaistu TM Rakennusmaailmassa 9/20.

Sokkelin pinnoitteen irtoilu ja härme paljastivat salaojaongelman

$
0
0
Sokkelin pinnoitteen irtoilu kertoi, että kaikki ei ollut talon perustuksissa kunnossa. Ja toden totta, salaojat puuttuivat tyystin. Ne piti avata ja tehdä sokkeliin uusi rouhepinnoitus. Lähes 30 vuot...

Mökin pilariperustus suoraksi käsityönä: Työlästä mutta mahdollista

$
0
0

Mökin kuntokartoitus ei eina anna viitteitä kaikista korjaustarpeista. Tämän mökin pilariperustus vaati suoristamista. Se tehtiin käsityönä.

Kesämökki vaihtoi omistajaa muutama vuosi sitten. Kaikki näytti päällisin puolin olevan reilassa. Normaali kuntotarkastuskin oli tehty. Tarkastushan perustuu vain aistinvaraisiin huomioihin ja se tehdään rakenteita purkamatta.

Mökin perustustapaan ei ollut kiinnitetty sen enempää huomiota, koska 80-luvulla rakennettu hirsimökki seisoi kallioisella mäellä ikäänsä nähden ryhdikkäästi. Se oli perustettu kuudentoista betonipilarin päälle siten, että julkisivun puolelta pilarit olivat lähes maanpinnan tasassa ja jyrkähkön rinteen puolelta noin metrin verran näkyvissä. Sen verran kuntotarkastaja kaapaisi maata lapiolla, että totesi talon toisen sivuseinän pilareiden olevan tehdyt oikein ja rakennuspiirustusten mukaisesti betonianturan päälle. Talon alla olevia pilareita hän ei ryöminyt katsastamaan. Eikä siitä olisi ollut mitään hyötyäkään, sillä maan pinnalta katsoen nekin näyttivät olevan ihan ruodussaan. Mikäs sen parempi kuin tukeva kallion tassujen alla.

”Vähitellen aloin kiinnittää huomiota ovien juuttumiseen. Niitä piti säätää sekä keväällä, kesällä että syksyllä. Samoin silikonilla karmeihinsa kiinnitetyt lämpölasit tuntuivat falskaavan. Oli ilmiselvää, että päällisin puolin vakaalta näyttänyt perustus liikkui ”, kertoo nykyinen omistaja.

Lusikalla lapioiden

Tontti on hyvin jyrkkä ja louhikkoinen kalliorinne. Mökki nököttää sen ainoalla vähänkin tasaisemmalla kohdalla. Kallio aaltoilee mökin alla siten, että paikka paikon sen notkelmiin on kertynyt hyvinkin paksu kerros routivaa hiesu- ja savipitoista maa-ainesta. Minkäänlaista kaivuria ei tontille enää tässä vaiheessa ollut mahdollista ajaa. Maaston muotojen takia se ei olisi päässyt mökin hankalimmin korjattavalle seinustalle.

”Oli ryhdyttävä lapiohommiin. Talon ulkosivustoilta kaivaminen onnistui vielä normaalilla pistolapiolla, mutta lattian alla kaivuu oli tehtävä melkein lusikalla tilanpuutteen takia. Pilareiden alaosan paljastuminen maa-aineksen alta oli järkytys. Rakennuspiirustusten mukaan ne oli suunniteltu istutettavaksi kallioon valettuun anturaan, mutta valtaosa niistä oli suoraan routivan maan päällä ilman anturaa. Osa perustuspilareista seisoi viettävän kallionpinnan päällä huterasti.”

Tunnetun valmistajan hirsimökki on pystytetty 80-luvun alussa paikallisen rakennusporukan voimin. Syyllistä yli neljänkymmenenviiden vuoden takaisiin rakennusvirheisiin on turha etsiä.

”Alkuperäisen omistajan tuntien ihmetyttää, mikä oikein on mennyt vikaan. Ilmeisesti hän ei ollut ymmärtänyt rakentamista tai oli liikaakin luottanut tekijöiden kykyihin. Suunnitelmat olivat kunnossa, mutta toteutuksessa oli kyllä menty reippaasti siitä mistä aita on matalin. Myöhemmin selvisi sekin, että toisen seinustan asianmukaisilta näyttäneet pilarit oli nekin korjattu vasta jälkikäteen.”

Syytä siihen, miksi vain osa pilareista oli tuolloin uusittu voi vain arvailla. Ehkä talon alustan ja jyrkemmän seinustan korjaamista oli jo silloin pidetty liian työläänä.

Vanhoissa pilareissa ei ollut minkäänlaista kiinnityskohtaa kallioon. Nyt tartunnat on tehty jokaiseen anturaan vähintään viidellä kallion sisään poratulla harjateräksellä.

Tunkkien varaan

Ja työlästä korjaaminen olikin. Pilarit oli tehty valamalla betonia viemäriputkien sisään. Useimmissa niistä ei ollut anturaa saati mitään tartuntakohtaa kallioon eikä myöskään mökin alapohjaan.
Pahimmillaan pilari oli upotettu vain kymmenisen senttiä routivan maa-aineksen sisään. Päijät- Hämeen korkeudella routa ulottuu vähintään metrin syvyyteen. Joten eipä ollut ihme, että mökki liikkui. Vuosien varrella sen toinen sivusta oli noussut liki kymmenen senttiä.

”Ilmeisesti routimisen aiheuttama edestakainen liike on vaurioittanut myös piippua. Kuudestatoista pilarista vain neljä oli tehty rakennesuunnitelman mukaan. Nekin osoittautuivat juuri niiksi, jotka oli jo jossain vaiheessa korjattu. Kaikki muut oli pystytetty lievästi sanoen sinnepäin. Ei voi kuin ihmetellä alkuperäisten tekijöiden työmoraalia.”

Koska lähes kaikki pilarit olivat epätasaisen maaston vuoksi eripituisia, niin niiden korjauskin oli tehtävä yksilöllisesti kallion muotoja seuraillen. Se taas vaati tekijältä sekä kekseliäisyyttä että notkeutta.

Hirsimökin nostoon käytettiin kahta kahdeksan tonnin hydraulitunkkia. Ne tuettiin tilapäisesti puupölkkyjen varaan. Perustusten korjaus eteni pilari ja seinänpätkä kerrallaan, joten väliaikaisia tukia ei tarvittu koko rakennuksen alle samaan aikaan.

”Työläimmin korjattavia olivat tietenkin ne rakennuksen alla olevat pilarit, jotka olivat ainoastaan routivan maan varassa. Silti jokaisen vanhan pilarin altakin löytyi kallio, kunhan vain jaksoi kaivaa tarpeeksi syvälle.”

Anturoiden paikat on määritetty luotinarulla, sillä omiin silmiinsäkään ei voi aina luottaa.

Muotojen mukaan

Hyvin epätasaiselle pinnalle tulevien anturoiden valua varten oli tehtävä myös yksilölliset muotit. Osa vanhoista viemäriputkeen valetuista pilareista korvattiin pilariharkoilla. Jotta anturat istuisivat mahdollisimman tarkasti kallion koloihin, niin muottien alareuna oli muotoiltava alustaa seuraillen.

”Siihen tarvitsin vatupassin, lyijykynän ja sopivan palikan. Vatupassilla määritin ensin sopivasta kalliokohdasta sen, että tuleva antura asettuu vaateriin. Palikkaan porasin kynän mentävän reiän”.

”Piirsin kallion muodon muotin lautoihin sivu kerrallaan painamalla kynää lautaa vasten ja kuljettamalla palikan alareunaa kallion pintaa pitkin. Ylimääräisen osan poistin kuviosahalla ja vasta sen jälkeen naulasin muotin kasaan. Alareunoista tulikin hyvin paikkaansa sopivia.”

Tämä piti tehdä kaksitoista kertaa ahtaassa tilassa rakennuksen alla ryömien. Siinä ajassa ehti miettiä monenlaista. Perustus on rakennuksen tärkein osa, mutta aniharva mökinostoaikeissa oleva osaa kiinnittää siihen huomiota. Vai oletteko kuulleet kenenkään ihastelevan, että olipa siinä mökissä sitten upea kivijalka! Kyllä se maisema ja muut arvot ratkaisevat ostopäätöksen.

Tämäkin perikunnan omistama mökki oli ollut jonkin aikaa kiinteistövälitysyrityksen kautta julkisessa myynnissä, mutta lopulta kaupat syntyivät pesän osakkaiden kesken.

”Onneksi mökkiä ei myyty perikunnan ulkopuoliselle, sillä näin jälkikäteen hirvittää, millaisen lisälaskun näin iso ja hankalasti korjattava rakennevirhe olisi perikunnalle tuottanut. Suurten ikäluokkien rakentamia mökkejä alkaa tulla myyntiin yhä kiintyvään tahtiin ja niiden kunto on aina arvoitus. Siksi ostajan onkin syytä lukea kauppakirja huolella. Ehdoissa saattaa olla maininta, ettei myyjä vastaa sellaisista virheistä tai vaurioista, jotka ostajan olisi itse pitänyt havaita. Kuinka moni nykyään tuntee rakennustekniikkaa niin hyvin, että voi nähdä viat, jotka eivät ole näkyvissä ilman rakenteiden purkua tai esiin kaivamista?”

Uusi oikein tehty antura ja vanha pilari. Korjauksessa uusiokäytettiin vanhat hyväkuntoiset pilarit ja huonokuntoisimmat korvattiin pilariharkoilla.

Lue lisää:

Milloin vanhaa kesämökkiä on järkevä korjata?


Ryömintätilallisissa alapohjissa piilee riski kosteusongelmaan

$
0
0

Ryömintätilallisia alapohjarakenteita on käytetty rakennuksissa aina 1700-luvulta lähtien. Alapohjissa on runsaasti erilaisia ja eri ikäisiä ratkaisuja.

Ryömintätilalliset alapohjarakenteet voidaan karkeasti jakaa kahteen päätyyppiin; puurakenteisiin sekä kiviainesrakenteisiin.

Puurakenteiset alapohjat ovat vaurioitumisen kannalta yleensä riskialttiimpia kuin kiviainesrakenteiset alapohjat. Ryömintätilallisissa alapohjissa ryömintätilan pohjan maa-aineksen kosteus sekä ryömintätilan tuulettumisen puutteet ovat, yhdessä tai erikseen, yleisimpiä rakenteiden vaurioiden aiheuttajia.

Ryömintätilallisen puurakenteisen alapohjan tekninen käyttöikä normaalissa rasituksessa on 50 vuotta. Mikäli ryömintätilan maapohja on kosteaa tai tilan tuulettuminen heikkoa, käyttöikä on 30 vuotta. Poikkeuksellisen kuivilla rakennuspaikoilla käyttöikä on 80 vuotta.

Kiviainesrakenteisissa alapohjissa yleisimmin vaurioita todetaan betonirakenteen yläpuolelle asennetuissa puukoolauksissa ja lämmöneristyksissä (sahanpuru tai mineraalivilla), joissa vauriot aiheutuvat kosteuden tiivistymisestä rakenteeseen sekä ryömintätilan ilmankosteuden siirtymisestä rakenteessa.

Kivirakenteisissa alapohjissa betoni- tai kevytbetonilaatan yläpuolisien mineraalivillalla tai sahanpurulla lämmöneristettyjen rakenteiden tekninen käyttöikä on 20–40 vuotta ryömintätilan olosuhteiden mukaan.

Maapohjan kosteus

Ryömintätilan pohjalla tulisi aina olla kapillaarisen kosteuden nousun estävä kerros, jotta ryömintätilan pohjalle ei lammikoidu vesiä eikä kosteasta maapohjan pinnasta haihtuva kosteus lisää ryömintätilan ilman kosteusrasitusta. Kapillaarikatkokerroksen lisäksi ryömintätilan pohjan kosteusrasitukseen vaikuttavat merkittävästi rakennuksen ulkopuolisen kosteuden hallinnan, mm. maanpintojen kallistuksien, salaojituksen sekä kattovesien poisjohtamisen toimivuus.

Mikäli ulkopuolinen kosteudenhallinta toimii huonosti, voi esimerkiksi ryömintätilaan päästä valumaan vesiä rakennuksen ulkopuolelta.

Kalliopohjaisissa ryömintätiloissa kallion muodon ja rakennuksen ulkopuolisen kosteuden hallinnan tulisi olla toteutettu niin, ettei kallion syvennyksiin ryömintätilassa kerry vesiä.

Ryömintätilan tuulettuminen on tärkeää

Ryömintätilojen tuulettumiseen vaikuttavat tuuletusaukkojen määrän ja koon lisäksi tuuletusaukkojen sijainti sekä ryömintätilan korkeus. Jos ryömintätila on matala, heikentää se myös ryömintätilan tuulettumista.

Tuuletusaukkojen sijainnilla on suuri vaikutus tuulettumisen toimivuuteen koko ryömintätilassa. Tyypillisimpiä heikosti tuulettuvia osia ovat esimerkiksi tulisijojen perustuksien vierelle jäävät ns. pussinperät sekä välisokkeleilla tai palkeilla ”lohkoihin” jakautuvissa ryömintätiloissa aukkojen pieni koko tai vähäinen määrä, jotka voivat haitata tilojen tuulettumista.

Lisäksi tuuletusaukkojen sijoittuminen sokkeleissa lähelle maan pintaa aiheuttaa niiden peittymisen talvisin lumeen ja kesäisin kasvillisuuteen, mikä heikentää niiden toimintaa.

Osassa ryömintätiloista ei ole tuuletusaukkoja, vaan tilaan on sijoitettu ilmankuivain. Tällöin tuuletusaukoille ei ole tarvetta, mutta tulee kiinnittää erityistä huomiota ilmankuivaimen toiminnan seuraamiseen. Ilmankuivaimen toimintaa voidaan seurata esimerkiksi mittaamalla ryömintätilan ilman suhteellista kosteutta jatkuvasti laitteella, joka hälyttää korkeista lukemista sisätiloissa ja antaa käyttäjälleen lukeman.

Miten korjata rakenteiden vauriot? Lue TM Rakennusmaailmassa 5/21 ilmestynyt artikkeli digilehdestä.

Näin onnistuu terassin perustus ruuvipaaluilla

$
0
0
Kun terassin perustuksen tekee savipitoiseen ja routivaan maaperään, on helpoin ja nopein tapa on tehdä perustukset ruuvipaaluilla. Kanneksi voi valita vaikka lämpöpuukomposiitin. Ruuvipaaluja on tarj...

Tuplalaatta vanhan pientalon alapohjassa voi olla riski

$
0
0

Tuplalaatta- eli kaksoisbetonilaattarakennetta on käytetty rakennuksissa yleisimmin 1960–80-luvuilla. Rakenteeseen liittyy riski joko maaperäkosteuden siirtymisestä rakenteeseen tai lämmöneristyksen materiaali on riskialtis. Myös väliseinien alaosien riskialtteimmat toteutustavat ajoittuvat yleisimmin 1960–80-luvuille.

Kaksoisbetonilaattarakenteessa sekä lattiapinnan alapuolelta alkavissa väliseinissä yleisimmät vaurioiden aiheuttajat ovat putkistojen vuodot alapohjassa sekä maaperän kosteuden siirtyminen betonilaatan kautta yläpuolisiin alapohjan lämmöneristeisiin tai väliseinien alaosiin.

Rakenteiden vaurioita tai kosteusrasitusta voivat myös aiheuttaa märkätiloista vedeneristyksien tai kosteussulkujen puutteet tai lattiakaivojen epätiiveyskohdista pääsevä kosteus.

Tuplalaatta voi olla riskialtis

Kaksoisbetonilaattarakenteessa maanvaraisen tai kantavan betonilaatan yläpuolella on lämmöneristys sekä pintalaatta. Rakenne on erityisen riskialtis, jos lämmöneristeenä on lastuvillasementtilevy (ns. Toja-levy) tai mineraalivilla, tai jos rakenteeseen on sijoitettu putkistoja. Riskiä pienentävät alemman betonilaatan alapuolinen lämmöneristys sekä kapillaarikatkokerros alemman laatan alla.

Rakenteen vauriot aiheutuvat usein putkistojen vuodoista tai kosteuden siirtymisestä maaperästä pohjalaatan kautta lämmöneristeeseen sekä pohjalaatan yläpuolelta alkavien seinien alaosiin. Lisäksi rakenteeseen voi tulla kosteusrasitusta myös kantavissa betonirakenteisissa alapohjissa, mikäli ryömintätilan olosuhteet ovat puutteelliset.

Erityisesti putkistojen vuodot voivat aiheuttaa rakenteessa laajoja vaurioita, koska vuodoista vesi voi levitä eristetilassa ja pohjalaatan yläpinnalla laajalle alueelle ennen kuin vuoto havaitaan. Alapohjarakenteen lisäksi putkistojen vuodot aiheuttavat vaurioita ulko- ja väliseinien alaosiin.

Kaksoisbetonilaattarakenteessa voi esiintyä vaurioita, vaikka rakenteen lämmöneristeenä on polyuretaani tai polystyreeni, mikäli putkistot vuotavat tai maaperästä rakenteisiin siirtyvä kosteusrasitus on suurta ja kestää pitkään.

 

Väliseinien alaosat

Kun rakennuksessa on alapohjana kaksoisbetonilaattarakenne, alkavat väliseinien alaosat usein pohjalaatan yläpinnalta eli lattiapinnan alapuolelta. Yleisimmin pohjalaatan päältä alkavat kantavat väliseinät, mutta myös kevyet väliseinät voivat alkaa samalta kohdalta. Väliseinien alaosat voivat toki alkaa lattiapinnan alapuolelta, vaikka rakennuksessa olisi myös muun tyyppinen alapohjarakenne.

Erityisen yleisiä muissa alapohjarakenteissa lattiapinnan alta alkavat väliseinät ovat pari- ja rivitaloissa huoneistojen välisissä seinissä sekä omakotitaloissa porrastuksien kohdilla sekä autotallien ja asuintilojen välisissä seinissä.

Yleisimmin lattiapinnan alapuolelta alkavia väliseiniä on 1960–80-luvun rakennuksissa, mutta näitä riskialttiita väliseinärakenteita voi olla myös uudemmissa rakennuksissa.

Suurimpana riskinä lattiapinnan alapuolelta alkavissa väliseinissä on maaperäkosteuden siirtyminen seinän alaosan rakenteisiin, mutta myös kosteuden tiivistyminen voi aiheuttaa vaurioita rakenteisiin. Jos rakennuksessa on myös kaksoisbetonilaattarakenne ja väliseinät alkavat pohjalaatan yläpuolelta, kohdistuvat muutkin alapohjarakenteeseen liittyvät riskit myös väliseinien alaosien rakenteisiin.

Rakenteiden riskien pienentäminen

Kaksoisbetonilaattarakenteessa putkistojen vuotoriskejä voidaan pienentää uusimalla rakenteeseen sijoitetut putkistot ennen vuotoja. Vesivuotovahinko­jen aiheuttamaan laajuutta voidaan rajoittaa seuraamalla lämmitysjärjestelmän painetta ja vedenlisäämisen tarvetta järjestelmään sekä seuraamalla vesimittaria, kun vettä ei käytetä.

Väliseinien alaosien sekä alapohjarakenteiden kosteusrasitusta voidaan pienentää huolehtimalla rakennuksen ulkopuolisen kosteuden hallinnan toimivuudesta. Tähän kosteudenhallintaan kuuluvat muun muassa salaojajärjestelmä, kattovesien poisjohtaminen, maapintojen kallistukset, kasvillisuus rakennuksen vierustoilla sekä perusmuurin vedeneristys ja täyttömaan laatu.

Alapohjan ja perustuksien alapuolisen täyttömaan laadulla on suuri merkitys rakenteiden kosteusrasitukseen, mutta täyttömaiden vaihtaminen perustuksien tai reunavahvistetun alapohjan betonilaatan alta ei ole järkevästi mahdollista.

Artikkeli on julkaistu TM Rakennusmaailmassa 2/22. Lue koko artikkeli digilehdestä.

Lue lisää:

Ryömintätilallisissa alapohjissa on riski kosteusongelmaan

Perustava tarjoaa rakentajille kokonaispaketin talon alle

$
0
0

Perustava tuo rakentajille uuden palvelun, jossa se paketoi kaiken omakotitalon alle tarvittavan yhdeksi kiinteähintaiseksi kokonaisuudeksi.

Perustustoimittajana tunnettu Perustava lanseeraa palvelukonseptin, jossa se yhdistää yrityksen eri toiminnot yhdeksi kiinteähintaiseksi kokonaisuudeksi.

Uusi palvelukokonaisuus pitää sisällään kaiken talon ja pihan alle tarvittavan. Asiakas hankkia tontin, rakennusluvan, sähkö- ja muut liittymät sekä itse rakennuksen ja siihen liittyvän tekniikan. Myös pääsuunnittelijan ja vastaavan työnjohtajan hankkiminen sekä pihatöiden loppuunsaattaminen kuuluvat asiakkaalle.

Alkuun palvelu on saatavilla Etelä-Suomessa. Myöhemmin sen luvataan tulevan käyttöön ainakin Pirkanmaalla ja Turun seudulla.

Rakentajan budjetinhallinta helpottuu

Yritys markkinoi tarjoamaansa palvelua poikkeuksellisen laajana kokonaispalveluna, joka auttaa oman kodin rakentajaa pitämällä talon rakentamisen budjetin, aikataulut ja vastuun yksissä käsissä.

Perustava Nollakorko -palvelukokonaisuuteen kuuluu yhteensä 13 eri tuotepakettia. Tuotepaketit muodostavat yhdessä talon ja mahdollisten muiden rakennusten sekä katosten ja piha-alueiden alle tulevan pohja- ja perustustöiden kiinteähintaisen kokonaisuuden.

Rakenne- ja elementtisuunnittelun lisäksi yhtiö tarjoaa maaperätutkimukset ja muut geopalvelut sekä niihin liittyvät viranomaispalvelut. Konserniin kuuluu myös teräspaalutusyhtiö ja oma betonielementtitehdas Hämeenlinnan Lammilla.

Tuotepaketit liittyvät rakentamisen alkupään suunnittelu- ja työvaiheisiin. Suurimmasta osasta näitä omakotirakentaja on perinteisesti joutunut huolehtimaan itse myös muuttovalmistoimituksissa. Yritys näkee kokonaisuuden hyödyn rakentajalle budjetin hallinnassa.

”Rakennushankkeissa budjetti ylittyy usein jo pohja- ja perustusvaiheessa. Perustava Nollakorko on rakentajan ja rahoittajan kannalta riskitön ja helppo vaihtoehto”, kertoo Perustavan toimitusjohtaja Markku Nenonen.

Lue lisää:

Omakotitalojen kysyntä yllätti kaikki: Miten se vaikuttaa uusiin aloituksiin?

Salaojat toimivat vain silloin kun niitä huolletaan

$
0
0

Salaojat toimivat vuosikymmeniä – kun niitä huolletaan. Kun huollettu salaojitus on yli 30-vuotias, kannattaa pyytää ammattilaista tekemään maksuton salaojatarkastus.

Toimivat salaojat poistavat talon perustusten luota talon rakenteille haitallisen kosteuden. Lisäksi salaojitus varmistaa, että pohjaveden pinta ei nouse liian lähelle talon alapohjaa.

Jos salaojitus ei toimi, talo altistuu kosteushaitoille. Niiden korjaus tulee erityisen kalliiksi, jos kosteus aiheuttaa sisäilmaongelmia. Siksi salaojatarkastus kannattaa teettää ajoissa.

Tarkastettavia osioita ovat sokkelin sekä salaoja- ja sadevesijärjestelmän yleiskunto, pihamaan kallistukset ja katolta tulevan veden ohjautuminen.

Maallikko ei aina näe salaojitusongelmia, joten siksikin kannattaa pyytää asiantuntija käymään. Jos sokkeli pysyy märkänä pitkään, kosteus voi levitä talon muihin rakenteisiin.

Maksuttomuus valttina

Tarkastusta puoltaa myös se, että alan yritykset tyypillisesti tekevät kartoitukset veloituksetta. Jos epäilet kartoittajan ammattitaitoa tai liikaa intoa siihen, että sama yritys tekisi salaojaremontin, voit kysyä toisen tarkastajan näkemyksen.

Projektipäällikkö Teemu Kinnunen pirkkalalaisesta Salaojakeskuksesta sanoo, että heillä kymmenestä salaojatarkastuksesta kolme johtaa nopeasti remonttiin.

Moni yritys antaa myös kirjallisen ja kuvallisen tarkastusraportin salaojien ja perustusten kunnosta. Jos ojitus on kunnossa, asukkaat saavat mielenrauhaa ja mahdolliseen asuntomyyntiin hyödyllisen dokumentin.

Jos kohteessa ilmenee puutteita, yritys antaa remontista urakkatarjouksen. Se kattaa työt ja materiaalit sekä jäl­kien siivoamisen. Pihan istutusten, laatoitusten ja vastaavien käsittely on syytä sopia etukäteen. Jos tontilla ilmenee louhintatarpeita tai muita yllätyksiä, ne veloitetaan tuntilaskutuksena.

Salaojat kuntoon

Salaojituksessa tärkeitä ovat itse salaojitusjärjestelmä ja ulkopuolen veden­eristys eli patolevy, yleensä polypropeenista valmistettu. Pato- eli sokkelilevy poistaa kosteutta talon perustuksista, sillä lämmin sokkeli päästää vesihöyryä, joka kondensoituu patolevyyn. Siitä kosteus valuu salaojiin.

Patolevy naulataan mahdollisimman ylös, kuitenkin tulevan maanpinnan tasolle. Eristelevyn asettamisessa pitää ottaa huomioon pintavesikaato rakennuksesta poispäin. Kaadon pitää olla vähintään viitisen senttiä metriltä.

Lue jutustamme, miten salaojien uusiminen sujui esimerkkikohteessamme, vuonna 1979 valmistuneessa talossa Tampereella.

Lue lisää:

Salaojaremontti vaatii suunnittelua ja varautumista yllätyksiin

Viewing all 23 articles
Browse latest View live